Suomessa, 15. Maaliskuuta 2002

Alkaa kyllästyttää selittää tätä asiaa erikseen kaikille, joten valotanpa nyt hieman omaa kantaani. Koko sivujen idea oli nimittäin vähintäänkin erilainen siihen nähden, mitä valtaosa niihin tutustuneista tuntuu kuvittelevan. Verbaalinen osaamiseni on noteerattu useilla tahoilla, ja en osaa nähdä mitään suurta pahaa siinä, että lähden koettelemaan sen rajoja. Mitä aihepiirin valintaan tulee, en nyt keksinyt parempaakaan pohjaa sille, että lähden testaamaan miten sairasta aineistoa pystyn kehittämään, kun tosissani yritän. Tulos on nyt saatu, ja testi on valmis. Jälkipyykki vain on turhan laaja, ja luovan mielen rajaton käyttö on selvästikin tässä maassa rikollista.

Tapahtumien kulku:

10. Joulukuuta, noin kello 14:00

Ovikello soi. Oven takana mulkoilee kolme rumaa homokyttää, jotka ovat saaneet päähänsä, että minä levitän väkivaltakuvausta. Tähän asti lainkuuliaisena kansalaisena päästän virkavallan edustajat sisälle, ja tiedustelen vähän tarkemmin, jotta mistähän mahtaa olla kyse. Vastaus kuuluu "turha esittää mitään tiedotonta", ja äänensävy on ehtaa haista vittu –tasoa. Asia kuulemma koskee "atk-hommiani", ja etenemme huoneeseen jossa tietokoneeni ovat. Kirvesperse kyttä kertoo, että haluaa kaikki laitteet mukaansa. Minun ehdotuksestani kuitenkin otamme molemmista koneista kovalevyt irti.

Kun minä näprään kovoja irti, löysäperseiset poliisisedät nuuskivat kammioni sisältöä. Viritelmän pääjehuna toiminut rullahuuli vatipää havaitsee hyllyni päällä purkillisen airsoft-aseen kuulia. Hienolla poliisin järjellä tästä purkista saadaan toki helposti muovattua ehta sirpalepommi. Samainen idiootti muistaa myös kuulleensa internetiin liittyvissä jutuissa puhetta pommien teko-ohjeista, ja tekee johtopäätöksen, jonka mukaan myös minulla on varmasti sellaiset jossain. Ohjeet jäävät kuitenkin jostain merkillisestä syystä löytymättä. Toinen kyttä, joka on kaiketi jonkun sortin teknikko, urkkii tietoja ip-osoitteistani. Hän kysyy myös, mitä cd-r –läjäni sisältävät. Kerron niiden sisältävän lähinnä leffoja ja mp3:ia. Kurppaturpa pellekyttä kysyy vielä, että olenko kenties poltellut tuon pleikkarin pelejä, ja osoittaa Super Nintendoani. Vastaus on "en".

Siirrymme poliisiasemalle, jonka ovella ahkerat lainvartijat mulkoilevat minua tupakkataukonsa melskeessä. Yrittävät kai selvittää, onko tupakka todella vaarallista ihmiselle, kun ei parempaakaan hommaa löydy. Tokihan tuollaisesta kannattaa maksaa kova palkka lorvaileville läskimahoille. Minut mukanaan vieneet pellekytät olivat sentään keksineet parempaa täyteohjelmaa luppoajalleen, joka kaunistaa vielä mukavasti tilastoja ja näyttää hyvältä ansioluettelossa. Ainakin siihen asti, kun teen asiasta valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Etenemme hommaa johtavan anuskasvon huoneeseen, ja hän alkaa udella minulta mahdollisista aatetovereistani, ja ilmoittaa että olen saatananpalvoja. Kun kiellän palvovani yhtään mitään, alkaa hän selittää, että paidassani on muka saatananpalvontatunnuksia. Kyseessä oli kai epäonnistunut valinta silmälasien suhteen, koska pullonpohjistaan huolimatta tämä tyyppi näkee paidassa olevan, noin kympin kolikon kokoisen pentagrammin vähintään kahtena, koska puhuu tunnuksista monikossa. Tai sitten kyseessä oli harvinaisen jauhoaivoinen poliisi. Voi toki olla että molemmat oletukset pitävät paikkansa. Kyseessä oli muuten Darkthronen A Blaze in the Northern Sky –paita, jossa siis bändin logo sisältää pienen pentragrammin. Epäilen kuitenkin vahvasti, että tämä kyttä ei siitä logosta osannut pentagrammia hakea, joten kyseessä oli täysin hatusta vedetty juttu. Tämä turvenuija vaikuttaa hienosta tiiminvetäjä-tittelistään huolimatta varsin haluttomalta "rikoksen" selvittämiseen, ja kun kysyn että koskas pääsee hermosauhulle, hän johdattaa minut ystävällisesti putkaan, ja kertoo, että nyt siihen tarjoutuu tilaisuus. Aiku kliffaa.

Putkassa on yllättäen tylsää, ja vaikka pari ekaa tuntia menevät rattoisasti naureskellessani seinien älyttömiä juttuja, alkaa boretus väkisinkin iskeä. Kurlaan litratolkulla vettä, ja kusen about saman verran. Polttelen myös paljon tupakkaa, ja syljeskelen seinille. Tyylilleni uskollisena soitan jossain vaiheessa iltaa "hovimestarille", ja ilmoitan etten halua enää olla putkassa. Hän kuitenkin väittää sen olevan sellainen asia, johon hän ei voi vaikuttaa, ja jättää päästämättä minut ulos. Ihme mulkvisti.

Kuuntelen seinien läpi muiden hurjien rikollisten huutelua, ja naureskelen jollekin hullulle akalle, joka hakkaa tuntitolkulla putkansa ovea vaatien ulospääsyä. Mutta paskaakos siinä sitten. Nukkuminen on hieno ajanviete tässä tapauksessa. Heräilen vähän ennen kuutta aamulla, ja soitan jälleen hovimestarille kysyäkseni kellonaikaa. Vaadin häneltä myös valaistuksen palauttamista sviittiini. Valot syttyvät noin tunnin kuluttua, ja alan taas lueskella uuteen otteeseen hotellihuoneeni seinille tallennettua kulttuuria. Joku viekas skribentti on raapustanut seinälle iskulauseen "Kill The All Cops". Saan hyvät naurut, joskaan en enää ole asiasta täysin eri mieltä. Kuulin myöhemmin, että kyseinen majoituslaitos olisi myös tarjonnut vierailleen luettavaa peräti paperilla, mutta pirustako minä sen tiesin. Vittu.

Jonkin ajan kuluttua minua tulee noutamaan täysin eri kyttä kuin viimeksi. Tämä hiippari vaikuttaa hieman vähemmän kapeakatseiselta, ja kyselee melko neutraalilta vaikuttavalta kannalta tapahtuman kulusta. Kerron miten asia on, ja tämä juippi laatii siitä pöytäkirjaa. En kyllä tiedä miksi juuri väkivaltaosaston amispaukku päätyi kuulustelemaan minua kuvitellusta informaatiotasoisesta cyberrikoksestani, mutta kuitenkin. Juuri tämä henkilö muistaakseni kertoi, ettei ole varma, onko tapauksessa mitään rikollista. Kotietsinnän, takavarikon ja putkassa vietetyn yön jälkeen tämänlainen tieto jättää hieman sanattomaksi.

Pääsin kuitenkin noin kello yksi pois valtion hoteista, ja etenin melkolailla mutkitta kotio elpymään.

Kahdeksan päivää myöhemmin sain kovalevyni takaisin. Joskin kävin heti seuraavana päivänä putkasta päästyäni ostamassa veronpalautuksilla uuden kovon.

19. helmikuuta, noin kello 10:00

Luuri pärähtää soimaan. Toisessä päässä puhuu ehta viskibasso, joka esittäytyy ohessa haastemieheksi, ja kertoo että minulle on kuulemma haaste varattuna käräjäoikeuden tiloissa. Samainen ohratynnyri ilmoittaa, että minun tulisi ensi tilassa noutaa tiedoksianto paikan päältä. Jostain syystä tämän tyypin oletettavasti kokoon lytistyneet keuhkot eivät enää sisällä niin paljoa ilmaa, että olisi mahdollista kertoa minulle puhelimitse, mitä asia koskee.

Haen haasteen pari päivää myöhemmin, ja kuten muita mahdollisesti asiaan liittyviä pykäliä tutkiessani päättelin, siinä lukee "uskonrauhan rikkominen". Jeejee. Eräs sukulaiseni ihmettelee suureen ääneen, miten näinkin vähäpätöinen asia on hypännyt käsittelyn ajankohdassa parin vuoden jonon ohi.

8. maaliskuuta.

Hipsin oikeustalolle, ja savukkeen kiskottuani tepastelen sisätiloihin. Parkkeeraan määrätyn salin eteen, ja jään odottelemaan. Ihmettelen aikataulua katsoessani, että onko tämä muka vartissa selvä. Eipä aikaakaan, kun kutsu käy sisälle. Etenen pienoiseen saliin, jossa on paikalla viisi kurppalärviä tiskin takana, yksi syyttäjänä sivussa, ja joku kuivahtanut toimittajakin on saatu paikalle. Siinäpä tämän kohujutun yleisö. Saan peräti 2-3 kunnon suunvuoroa. Yritä siinä sitten tiivistellä tämän tason litaniaa. Eipä onnaa. Syyttäjä lueskelee randomina sivujeni juttuja, keskittyen tietysti kaikkiin Saatanaa käsitteleviin seikkoihin. Kuinka ollakaan. Saatuaan minulle kunnon seitanistin manttelin niskaan, syyttäjä sulkee tyhmän päänsä, ja siirrymme pariksi minsaksi ulos odottelemaan päätöstä. Kovin kauaa ei kestä, kun saamme kutsun takaisin sisätiloihin, ja läjän pykäliä lueteltuaan nakkinaamainen tuomari kertoo, että saan 300 eukkaria sakkoa. Whee.

Siinäpä se.

Ajattelun ja luovuuden arvostajana olen äärimmäisen pettynyt huomatessani, ettei yhteiskunta anna jäsentensä toteuttaa itseään rajatta tällä alueella. Kyseinen sivu ja sen sisältö kun ei ollut mikään fanaattisuuden luoma projekti. Sivuston kehittämisen aloitin joskus vuonna 2000, ja sinä aikana kun ne ovat olleet julkisuudessa, olen lisännyt sinne tasan yhden osion, jossa törkeys oli jo kenen tahansa sisältöanalyyttisiin piirteisin perehtyneen henkilön mielestä vaihtumassa enemmän täydeksi pelleilyksi. Jos projekti olisi saanut jatkua, suunta olisi ehdottomasti pysynyt samana. Nyt minulle kuitenkin annettiin aito syy alkaa aukoa asioista tosissani, ja sen aion myös tehdä.

Ainoa aiheisto joka sivuilla oli muuta kuin keksittyä, oli päällisin puolin sanoiksi tiivistetyt mielipiteeni kirkosta ja sen historiasta. En aio sen suuremmin lähteä arvostelemaan historiaa tai arvailemaan miten olisi käynyt jos kirkolla olisi ollut vähemmän valtaa keskiajalla. Mutta tuskin on ihan sattumaakaan, että taiteet ja tieteet alkoivat kukoistaa vasta, kun kirkon valta heikkeni keskiajan lopulla renessanssin aikaa lähestyttäessä. Noitarovioiden, ristiretkien ja inkvisition jälkeen voisi hieman miettiä, onko kyseisen instituution olemassaolo enää mitenkään järkevää, jos se sitä koskaan olikaan. Nykyajan kirkko kun on siirtynyt poltto– sekä kidutusmurhista ja hengellisyydestä bisnekseen ja oikeusmurhiin. Naistenhan käsketään raamatussa olla kuuliaisia alamaisia miehilleen, mutta nykyaikana kirkko on niin suuri bisnes, että myös naiset piti päästää papeiksi, ettei vain piispojen palkat putoaisi. Ei se herra kuitenkaan näytä pitävän omistaan huolta, jos papistolle pitää palkka maksaa ja asentaa kirkkoihin ukkosenjohtimet.

Yhteiskunta ei ole edistyksessään vielä niin pitkällä, etteikö virkavalta olisi naurettavien vanhanaikaisten lakipykälien myötä kirkon talutusnuorassa. Monessa muussa euroopan maassa jumalanpilkkaa koskeva lakipykälä on jo heivattu museotavarana, mutta kotimaiseen lakiimme sen puskivat kristityt ja juutalaiset. Näin listan asian puolesta äänestäneistä kansanedustajista, ja olin jokseenkin pettynyt nähdessäni äänestämäni oikeistopuolueen edustajan kyseisessä listassa. Jos minun pitäisi poliittinen suunta valita, se olisi tällä hetkellä oikealla, mutta alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki suuret ajattelijat ja älyköt ovat vasemmalla... Pitänee miettiä asiaa uusiksi jos politiikka alkaa joskus kiinnostaa enemmän.

Poliisin toiminta tässä tapauksessa kuvasti erittäin hyvin virkavallan mielivaltaisuutta ja kyvyttömyyttä miettiä ja päättää asioita itse. Lopulta perättömäksi osoittautuneen ilmiannon perusteella tehtiin siis aiheeton kotietsintä, takavarikko ja pidätys. Poliisit myönsvät itsekin minulle tapahtumien keskellä, etteivät he ole varmoja, onko asiassa edes rikosta vai ei. Se ei tietenkään heitä estänyt viemästä kovalevyjäni, ja heittämästä minua putkaan. Pakostakin tulee ajatelleeksi, että olikohan koko syyte jokseenkin tekemällä tehty peittelemään poliisien törkeää virhettä. Muutenhan heillä olisi ollut käsissään vain aiheettomat ja rankasti ylimitoitetut pakkotoimet. Tuskin nyt kuitenkaan lähdetään soveltamaan ikiwanhaa pykälää, jos juttuun ei liity jotain muutakin. Tyhmät kytät ilmeisesti kuvittelivat tulleensa johonkin saatananpalvojien päämajaan, ja toimivat sen mukaisesti.

Virkavallan epäpätevyys käy ilmi myös varsin selkeästi. Sain minua kuulustelleelle poliisille vääntää rautalankaa esim. käsitteestä "oma domain". Toinen mielenkiintoinen seikka on, että selkeästi asian jo valmiiksi päässään ratkaissut toinen poliisi havaitsi mielestään paidassani "saatananpalvontatunnuksia" (huom. monikko). Tosiasiassa paidassa oli erään bändin logo, kuva eräästä bändin jäsenestä, ja bändin yhden levyn nimi. Logoon on toki sisällytetty pieni pentagrammi, mutta se ei kuitenkaan täytä monikon vaatimuksia. Samainen idiootti poliisi keksi myös etsiä asunnostani pomminteko-ohjeita, ja kuvitteli airsoft-aseen kuulia sisältävän purkin olevan sirpalepommi. Tokihan rikokset pitää tutkia, mutta hutkimisen kanssa saisi jo vähän miettiä. Olisi myös hyvä saada asialle ihmisiä jotka tietävät jostain jotain, eivätkä toimi hetkessä kyhättyjen mielikuvien ja kuulopuheiden pohjalta. Jos poliisi kuvittelee saatananpalvonnan olevan sama asia kuin Black Metal –musiikki, on selkeää, etteivät tiedot ole täysin ajan tasalla. Ei liene mikään sattuma, että omaan ajatteluun kykenevät ihmiset hakeutuvat muille aloille kun poliisiksi. Käskyjen tulvan ja ehdottoman hierarkian alla toimiminen on varmasti turhauttavaa ihmisille, jotka eivät koe itseään mielettömiksi roboteiksi.

Tässäpä muutama mielenkiintoinen seikka tiivistettynä:

Tästä kaikesta voi päätellä vain sen, että virkavalta on vailla mitään järkeä toimiva sätkynukke, jonka naruja kiskovat mielensä mukaan vanhoilliset ääliöt. Alan ymmärtää paremmin anarkisteja, jotka aina valittavat kyttien olevan natseja. Tästä tapauksesta tulee väkisinkin mieleen muinaisen Gestapon toimet, joihin ei mitään järkeviä syitä vaadittu. Alkaa vaikuttaa siltä, että tosiaan elämme täydellisessä poliisivaltiossa. Jos ihmisten oikeuksia voidaan noin vain polkea, on selvää, ettei perustuslain ja erinäisten kansanvälisten sopimusten sisältöä juuri kunnioiteta. Kuitenkin samaa lakia ollaan valmiita käyttämään omien etujen ajamiseen. Ehdin jo kuvitella maamme olevan jossain määrin edistyksellinen, mutta tässä sitä sitten ollaan.

Itse en kuitenkaan lähde toitottamaan anarkiaa ja polttelemaan pilveä kuvitellen sen auttavan asiaa. Yksi ihminen on jokseenkin voimaton näiden asioiden edessä. Mielivaltaisuus rehottaa, ja ainoa mitä asialle voit tehdä, on lähteä parin vuoden valitusjonoon, mikä on laihahko lohtu. Hurraa oikeusvaltio.

Mitä omiin hienosäädettyihin mielipiteisiini tulee, ne eivät sovi mihinkään massavirran valmiiseen muottiin. Tämän asian kanssa olen kuitenkin täysin yksin, vaikka samaa mieltä olevia henkilöitä toki löytyy. Karavaani kulkee vaikka koirat haukkuvat, sanotaan. Asia toimii kuitenkin myös toisin päin, eli koira tietää karavaanin kulkevan, mutta haukkuu silti, piittaamatta siitä kuuleeko joku. Ei se koira niin nöyrä ole, että hiljaa tyytyväisenä ottaisi epäoikeudenmukaiselta yhteiskunnalta parrua perseeseen.

Lopuksi voin vain julistaa, että minua ette ruotuun saa koskaan. Monet ovat yrittäneet, ja epäonnistuneet täysin. Ehkä tuhlaan nuoruuden intoani tämän asian kanssa, mutta ainakin käytän sen johonkin järkevämpään kuin esim. liharekkojen polttamiseen. Saattaa myös käydä niin hassusti, että joku tuntematon ulkomaalainen, jenkki vaikka, on kopioinut sivuni täydellisesti talteen, ja julkaisee ne omasta toimestaan siellä, minne tämän valtion auttamattoman vanhanaikaiset lait ja niitä orjan tavoin sokeasti toteuttava keskinkertaista heikompaa ihmismassaa sisältävä virkavalta ei tumpuloine sormineen yllä. Kuten minua kuulusteelle poliisille kerroin, he eivät pysy mitenkään mukana tässä asiassa, jos ja kun sivut ovat muutamassa sekunnissa toisella puolella maapalloa.

Vaikuttaa siltä, että avunanto uskonrauhan rikkomiseen ei ole rangaistavaa. Voin siis jatkaa sivujeni tuotantoa, kunhan itse julkaisu tapahtuu toisten toimesta toisessa maassa. Ette te mulle mitään voi. Haistakaa vittu!

Todettakoon nyt kuitenkin, että tämä julkilausuma perustuu vain omiin oletuksiini, eikä välttämättä ole missään määrin todenmukainen. Yrittäkää munapäät jahdata oikeita rikollisia.

Sananvapautta ei ole olemassa.