HE 6/1997 18 §. Väkivaltakuvauksen levittäminen Rikoslain 16 lukuun lisättiin vuonna 1983 väkivaltakuvauksen levittämisen kieltäviä säännöksiä. Rikoslain 16 luvun 26 §:n 1 momentin mukaan rangaistaan sitä, joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai luovuttaa taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan elokuvan tai muun liikku via kuvia sisältävän tallenteen, jossa esitetään raakaa väkival taa. Rangaistuksena on sakko tai enintään kuuden kuukauden van keus. Pykälän 2 momentissa on rikossäännöksen soveltamista rajoitta via säännöksiä. Väkivaltakuvauksen levittämistä koskevaa säännös tä ei sovelleta, jos väkivallan esittämistä on elokuvan tai tallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi pidettävä perusteltuna. Rikossäännöstä ei myöskään sovelleta, jos elokuvan tai tallenteen sisältämä esitys on tarkastettu ja hyväksytty esitettäväksi elokuvien tarkastuksesta annetun lain taikka levitettäväksi video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain mukaisesti. Jos tallenteen valmistajalla tai maahantuojalla ilmeisesti on ollut aikomus toimittaa tallenteen sisältämä esitys edellä tarkoitet tuun tarkastukseen ennen tallenteen kaupaksi tai vuokralle tarjo amista tai luovuttamista, ei valmistamisesta tai maahantuonnista ole tuomittava rangaistusta 1 momentin nojalla. Rikoslain 16 luvun 27 §:ssä on elokuvan tai tallenteen val tiolle menettämistä koskevia säännöksiä. Väkivaltakuvauksen levittämisen kohteena ollut elokuva tai muu tallenne, joka on rikoksentekijän hallussa, on tuomittava valtiolle menetetyksi, olipa se kenen omaisuutta tahansa. Jos tallenne on siirtynyt toiselle, hukattu tai hävitetty, sen arvo on tuomittava kokonaan tai osaksi menetetyksi. Lisäksi on noudatettava, mitä rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä on säädetty 2 luvun 16 §:ssä. Pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kotietsintä on mahdollinen silloin, jos epäilyn kohteena oleva rikos on väkival takuvauksen levittäminen, väärennysaineiston tai väärän rahan hallussapito taikka jos selvitettävänä ovat yhteisösakon tuomit semiseen liittyvät seikat, vaikka mainituista rikoksista ei lain mukaan saa tuomita enempää kuin kuusi kuukautta vankeutta. Väkivaltakuvauksen levittämistä koskevan rikossäännöksen tarkoituksena on ollut estää raakaa väkivaltaa esittävien eloku vien ja muiden liikkuvia kuvia sisältävien tallenteiden kaupalli nen levittäminen ja suojata erityisesti lapsia ja nuoria väkival takuvausten katselulta. Tavoite on pyritty saavuttamaan toisaalta säätämällä rangaistavaksi raakaa väkivaltaa esittävien elokuvien ja muiden tallenteiden tarjoaminen ostettaviksi ja vuokrattavik si, luovuttaminen, valmistus ja maahantuonti. Toisaalta tavoit teeseen on pyritty saattamalla elokuvien ennakkotarkastuksen ohella video- ja muut kuvaohjelmat vastaavanlaisen ennakkotarkas tuksen alaisiksi. Elokuvien tarkastukseen sovelletaan elokuvien tarkastuksesta annettua lakia ja elokuvien tarkastuksen toimitta misesta annettua lakia sekä kuvaohjelmien tarkastukseen video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annettua lakia. Suomessa on siis voimassa elokuvien sekä video- ja muiden kuvaohjelmien ennakkotarkastus. Elokuvien tarkastuksesta annetun lain 1 §:n mukaan elokuva saadaan esittää Suomessa vain, jos se on tarkastettu ja hyväksytty esitettäväksi siinä järjestyksessä kuin siitä lailla säädetään. Lain 2 §:ssä on säädetty, missä tapauksissa elokuva on vapautettu tarkastuksesta. Perusteet, joilla elokuvan esittäminen voidaan kieltää, on säädetty lain 3 §:ssä. Esitettäväksi ei saa hyväksyä esimerkiksi elokuvaa, joka ottaen huomioon miten sen tapahtumat on kuvattu tai millaisessa yhteydessä ne on esitetty, on epäsiveellinen tai raaistava taikka on omiaan kauhua herättämällä tai muulla tavoin vaikuttamaan mielenterveyttä vahingoittavasti. Elokuva voidaan hyväksyä esi tettäväksi ehdolla, että siitä poistetaan kiellettävää laatua olevat kohdat. Tarkastuksessa voidaan myös määrätä, että elokuvaa ei saa esittää määrättyä ikää nuoremmille. Elokuvien tarkastuksessa on vakiintunut tiettyjä periaatteita, missä tapauksissa elokuvassa esitettyä väkivaltaa pidetään raais tavana tai mielenterveyttä vahingoittavana. Esityksen luokittele minen raaistavaksi edellyttää yleensä, että väkivaltakuvauksia on useita tai että yksittäinen kuvaus kestää pitkähkön ajan. Tarkas tuksessa on määrätty poistettavaksi esimerkiksi sellaisia pahoin pitelykohtauksia, joissa väkivallan todellisia seurauksia ei näytetä. Kiellettynä on pidetty myös väkivallan yksityiskohtaista ja itsetarkoituksellista kuvaamista. Niinikään selvästi sadisti set tai kauhua herättävät väkivaltakohtaukset on määrätty pois tettaviksi. Elokuvien tarkastuksen toimittamisesta annetussa laissa on säännöksiä tarkastusviranomaisista ja -menettelystä. Lain 14 §:n mukaan rangaistukseen tuomitaan se, joka vastoin elokuvien tar kastuksesta annettua lakia esittää tai esityttää elokuvan, jota ei ole tarkastettu ja esitettäväksi hyväksytty. Rangaistukseen tuomitaan myös se, joka esittää elokuvan tarkastuspäätöksestä poikkeavasti, esimerkiksi tekemättä viranomaisen määräämiä pois toja. Elokuvien tarkastuksesta annetun lain 1 §:n mukaan tarkastus velvollisuus ei koske elokuvan esittämistä televisiossa. Tele visio-ohjelmien valvontaa säännellään radiovastuulaissa. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan yleisradiotoiminnan harjoittaja on velvol linen määräämään jokaista lähetettävää ohjelmaa varten vastaavan ohjelmatoimittajan, jonka tehtävänä on valvoa ohjelmaa ja estää sisällöltään rikollisen ohjelman lähettäminen. Mitään ohjelmaa ei saa lähettää vastoin vastaavan ohjelmatoimittajan tahtoa. Elokuvien tarkastuksesta annettua lakia sovelletaan myös videotallenteeseen, joka esitetään julkisesti. Video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastuksesta annettu laki sitä vastoin säätää tarkastuttamisvelvollisuuden alaisiksi video- ja muut kuvaohjel mat, joita on tarkoitus elinkeinotoiminnassa tarjota ostettavik si, vuokrattaviksi tai lainattaviksi taikka luovutettaviksi (lain 1 §:n 1 momentti). Elokuvaa, joka on tarkastettu elokuvien tar kastuksesta annetun lain mukaisesti ja jonka esittämistä ei ole kielletty lain 8 §:n 1 momentin kieltoperusteita vastaavalla perusteella, saadaan levittää ilman niin sanotun videolain mu kaista tarkastusta. Jos elokuvan esittäminen on tällaisella perusteella kielletty yleensä tai kahdeksantoista vuotta nuorem mille, elokuvaa ei saa levittää elinkeinotoiminnassa kuluttajal le. Jos elokuvien tarkastuksessa annetun määräyksen mukaan eloku vaa ei saa esittää kuuttatoista vuotta nuoremmille, ohjelmaa ei saa levittääkään tätä nuoremmille. Jos elokuvasta on määrätty poistettavaksi epäsiveellisiä, raaistavia tai muita sellaisia kohtia, sitä saadaan tarkastamatta levittää vain, kun määrätyt poistot on tehty (lain 3 §). Video- ja muiden kuvaohjelmien levittämisen kieltoperusteet on säännelty lain 8 §:ssä. Ohjelmaa ei saa hyväksyä levitettäväksi, 1) jos se on ilmeisesti lain vastainen, tai 2) jos se, ottaen huomioon miten sen tapahtumat on kuvattu tai millaisessa yh teydessä ne on esitetty, on epäsiveellinen tai raaistava taikka on omiaan kauhua herättämällä tai muulla tavoin vaikuttamaan mielenterveyttä vahingoittavasti. Lain 16 §:ssä on rangaistus säännös, joka kieltää muun muassa levittämästä ohjelmaa, jota ei ole tarkastettu laissa säädetyllä tavalla, ja levittämästä ohjel maa tarkastuspäätöksen tai lain 3 §:n vastaisesti. Väkivaltakuvausten levittämisellä katsotaan olevan erilaisia haitallisia vaikutuksia. Tällaisia ovat muun muassa kiihottuminen väkivaltaiseen käyttäytymiseen, siitä pidättävien estojen heiken tyminen sekä ennen kaikkea väkivaltaisten käyttäytymistapojen omaksuminen ja oppiminen. Lukuisat tutkimukset ovat antaneet osittain ristiriitaisia tietoja näistä vaikutuksista. Verrattain yksimielisiä ollaan kuitenkin siitä, että vaikutukset ratkaise vasti riippuvat katsojien iästä, taustasta, ennakkoasenteista ja katseluolosuhteista. Sitä, että lapset ja nuoret katselevat säännöllisesti ja pitkään väkivaltakuvauksia, on pidettävä hai tallisempana kuin yksittäisen erityisen väkivaltaisen kuvauksen näkemistä. Kriminalisoimalla raakojen väkivaltakuvausten kaupal linen levitys voidaan vaikuttaa etenkin lasten ja nuorten video katselutottumuksiin. Vaikeudet järjestää valvonta tehokkaaksi puoltavat kriminalisoinnin ulottamista myös aikuisiin kohdistu vaan levittämiseen. Väkivaltakuvausten levittämisen kriminalisointia on vastustet tu toteamuksin, ettei haittavaikutuksista ole riittävän yk siselitteistä näyttöä. On myös esitetty, että ilmaisuvapauden rajoittamisessa rikosoikeuden keinoin on oltava erityisen pidät tyväisiä. Vuonna 1983 rikoslakiin otettua kieltoa on pidettävä kompromissina erisuuntaisten käsitysten välillä. Kiellon keskei nen merkitys on siinä, että se tukee muita yhteiskunnan vaikutta miskeinoja väkivaltaan kohdistuvia asenteita kehitettäessä. Sellaisena se on edelleen tarpeellinen, vaikka se kohdistuu ainoastaan eräisiin ääri-ilmiöihin. Väkivaltaviihteen kokonais tarjontaa ja -kulutusta tällaisilla toimenpiteillä ei voida sanottavasti vähentää. Siihen vaikuttavat ensisijaisesti kasva tuksen, koulutuksen, kulttuurin ja viestinnän keinot. 1 momentti. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi rikos lain 16 luvun muuttamisesta (HE 116/1982 vp) väkivaltakuvauksen levittämisen määrittely oli tarkoitettu läheisesti kytkettäväksi niihin perusteisiin, joita käytetään esittämiskiellon perusteina elokuvien tarkastuksessa. Ilmaisu ''raaka väkivalta'' voimassa olevassa 16 luvun 26 §:ssä tarkoittaa lähinnä sellaisia kuvauk sia, joiden esittäminen on väkivaltaisen sisältönsä vuoksi eloku vien tarkastuksessa kielletty tai olisi tullut kielletyksi, jos ne olisi toimitettu tarkastettaviksi. Väkivaltakuvauksia voidaan monista eri syistä pitää raakoina. Tällaisten kuvausten kohteina ovat tavallisesti vakavanlaatuiset, ihmisen henkeen tai terveyteen kohdistuvat teot. Myös eläimiin kohdistuvan väkivallan kuvaukset saattavat kuulua säännöksen piiriin. Raakoina pidettävät kuvaukset saattavat esittää esimer kiksi sadistista pahoinpitelyä, kiduttamista tai silpomista. Aiheen valintaa ei kuitenkaan ole sinänsä pidettävä ratkaisevana. Esityksen raakuutta punnittaessa kuvausta on arvioitava koko naisuutena. Erityisesti kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon väkivallan esittämistapa, esimerkiksi sen tarpeeton yksityiskoh taisuus sekä väkivaltakohtausten pitkittäminen ja toistaminen. Raakuuden vaikutelma edellyttää usein sellaista realistisuutta, että katsoja voi mieltää tapahtumat mahdollisiksi todellisessa elämässä. Säännöksen sanamuodon mukaan elokuva tai tallenne voidaan katsoa raa'an väkivaltaiseksi, vaikka vain osa siitä sisältäisi tällaista ainesta. Selvää toki on, että esityksen kokonaisuudella on merkitystä rikossäännöksen soveltuvuutta harkittaessa. Raakana väkivaltaviihteenä voidaan pitää nimenomaan sellaisia elokuvia, joille tyypillistä on väkivaltakohtausten hallitsevuus ja run saus, erityisesti yhtämittainen väkivallan esittäminen. Pykälän 1 momentissa luetellaan rangaistavat tekomuodot. Kiellettyä olisi pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuoda maahan elokuvia tai muita liikkuvia kuvia taikka sellaisia sisältäviä tallentei ta, joissa esitetään raakaa väkivaltaa. Kriminalisoinnin tarkoi tuksena on vaikuttaa lähinnä väkivaltakuvausten kaupalliseen levitykseen. Sen vuoksi ehdotus eroaa jonkin verran voimassa olevasta 16 luvun 26 §:n 1 momentista. Tärkein muutos olisi se, ettei yksittäisen raakaa väkivaltaa sisältävän tallenteen luovut taminen enää olisi rangaistavaa, vaan toiminnalta vaaditaan jonkinlaista laajuutta tai jatkuvuutta. Voimassa olevan säännök sen ilmaisu ''luovuttaa'' on ehdotuksessa korvattu ilmaisulla ''levittää''. Väkivaltakuvauksen levittämistä ei olisi vain erilaisten tallenteiden pitäminen kaupan vaan myös useiden saman esityksen kopioiden pitäminen kaupan tai vuokrattavana, levittä minen, valmistaminen tai maahantuonti. Väkivaltakuvauksien levittäminen on mahdollista myös käyttä mällä tietoverkkoa joko kahdenkeskiseen viestintään tai tarjo amalla liikkuvia kuvia sisältävä tallenne yleisesti saataville. Säännös soveltuisi myös tietoverkon avulla tapahtuvaan väkivalta kuvauksen levittämiseen. Tällaisen tallenteen lähettäminen tie tylle vastaanottajalle sähköisen tiedonsiirron välityksellä, jos kysymys ei ole levittämisestä, jäisi säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle vastaavasti kuin yksittäisen tallenteen lähettäminen postin välityksellä. Jos taas säännöksessä tarkoitettuja väkival takuvia lähetettäisiin usealle vastaanottajalle taikka toimitet taisiin tietoverkkoon yleisesti saataville, kysymyksessä olisi säännöksessä tarkoitettu levittäminen. Oikeusministeriön asettama sananvapaustoimikunta selvittää parhaillaan muun muassa hallitusmuodon 10 §:n uudistamisen vaiku tuksia sananvapautta rajoittavaan lainsäädäntöön. Opetusministe riön asettama toimikunta puolestaan arvioi elokuvien ennakkotar kastuksen uudelleenjärjestämistarvetta. Käsillä oleva ehdotus pohjautuu voimassa olevaan lakiin, joten ehdotuksessa ei oteta kantaa toimikuntien selvitettävinä oleviin kysymyksiin. Väkivaltakuvauksen levittämisen rangaistukseksi ehdotetaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Enimmäisrangaistuksen ankaroituminen nykyisestä kuuden kuukauden vankeusrangaistuksesta liittyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen enimmäisrangaistuksen ankaroittamiseen. Elokuvan tai tallenteen tai sen arvon sekä rikoksella saadun taloudellisen hyödyn menet tämisestä on säännöksiä ehdotetussa 23 §:n 3 momentissa. 2 momentti. Ehdotetun pykälän 2 momentissa on rajoituksia rikossäännöksen soveltamisalaan. Säännös on samansisältöinen kuin nykyisen 16 luvun 26 §:n 2 momentti. Uutis- ja dokumenttiohjelmissa kuvataan joskus hyvinkin raakaa väkivaltaa, esimerkiksi sotatapahtumia, yhteiskunnallisia levot tomuuksia tai julmien rangaistusten täytäntöönpanoa. Toisinaan väkivalta on taiteellisesti merkittävän elokuvan aiheena. Näistä syistä on tarpeen nimenomainen säännös siitä, etteivät 1 momentin säännökset koske sellaisia väkivaltakuvauksia, joissa väkivallan esittämistä on elokuvan tai tallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen tai ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi pidettävä perus teltuna. Yksiselitteisiä sääntöjä siitä, mitkä esitykset jäisivät ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi 1 momentin säännöksen ulkopuo lelle, ei ole mahdollista antaa. Käytännössä säännöksen sovelta minen ei aiheuta vakavia ongelmia, koska taiteellisesti merkittä vät elokuvat säännönmukaisesti menevät elokuvien tarkastukseen, jolloin ehdotetun 2 momentin toisen virkkeen säännös tulee sovel lettavaksi. Momentin toisen virkkeen mukaan 1 momentista ilmenevän kiellon ulkopuolelle jäävät sellaiset elokuvat ja tallenteet, joiden sisältämä esitys on tarkastettu ja hyväksytty esitettäväksi elokuvien tarkastamisesta annetun lain taikka levitettäväksi video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain mukaisesti. Rikossäännökseen perustuva kontrolli on siis toissi jaista. Jos tarkastusviranomainen on hyväksynyt elokuvan tai tallenteen esitettäväksi tai levitettäväksi, ei ole sen lisäksi tarvetta arvioida samaa esitystä rikosoikeudelliselta kannalta. Tarkastuksessa hyväksytyn elokuvan tai tallenteen on oltava samansisältöinen kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla levite tyn esityksen, jotta rangaistavuus sulkeutuisi pois. Jos esimer kiksi elokuva on hyväksytty esitettäväksi sillä ehdolla, että siitä poistetaan määrättyjä väkivaltaisia kohtia, voi sen esittä minen tai levittäminen leikkaamattomana olla sen vuoksi rangais tavaa väkivaltakuvauksen levittämisenä. Momentin kolmannen virkkeen mukaan tallenteen valmistamisesta tai maahantuonnista ei ole tuomittava rangaistusta, jos valmista jalla tai maahantuojalla ilmeisesti on ollut aikomus toimittaa tallenteen sisältämä esitys tarkastukseen ennen tallenteen kau paksi tai vuokralle tarjoamista tai luovuttamista. Vastaava säännös on jo nykyisessä 16 luvun 26 §:n 2 momentissa. 19 §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen Ehdotettujen luvun 19-21 §:n tarkoituksena on uudistaa niin sanottuja pornografisia tuotteita koskevat säännökset. Voimassa oleva laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä on säädetty vuonna 1927 niiden velvoitteiden täyttämiseksi, joihin Suomi oli sitoutunut liittymällä vuonna 1923 tehtyyn epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ja kaupak sipitämisen ehkäisemistä tarkoittavaan kansainväliseen yleissopi mukseen. Lain soveltaminen on muuttunut yhteiskunnassa vallitse vien asenteiden muutosten myötä. Pornografiaa koskevien säännös ten toiminta käytännössä on nykyään toisenlainen kuin voimassa olevien säännösten tarkoitus on ollut. Rikosoikeudellisen vastuun kannalta keskeinen kysymys nykyisen lain mukaan on tuotteen laatu. Jos tuote on pornografinen, sen levittäminen on rangaistavaa. Mikäli tuotetta ei voida pitää sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaavana, sen levittäminen on sallittua. Kiellettyä lain 1 §:n mukaan on sukupuolikuria tai säädylli syyttä loukkaavan tuotteen kaikenlainen levittäminen (julkisesti tai julkisuutta karttaen tapahtuva pitäminen kaupan, myyminen tai muu levittäminen), julkiseen paikkaan näkyville paneminen, val mistaminen tai hallussapito edellä mainitussa tarkoituksessa sekä ilmoittaminen, mistä näitä tuotteita on saatavissa. Avunanto mainittuun rikokseen on säädetty rangaistavaksi, vaikka avunanto niin sanottuihin politiarikoksiin ei yleensä ole rangaistavaa. Maahantuonti, maastavienti tai niiden yrittäminen on rangaistavaa 46 luvun 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuna salakuljetuksena tai lievänä salakuljetuksena. Painotuotteen avulla tehty rikos on painova pausrikos, josta syytteen nostaminen kuuluu oikeusministeriölle. Nykyisen lain mukaan sallittua on hallussapito, maahantuonti ja maastavienti omaa käyttöä varten. Rangaistuksiin on käytännös sä tuomittu pääasiassa pornografisia tuotteita ammattimaisesti myyneitä sekä tätä tarkoitusta varten sellaisia tuotteita maahan tuottaneita henkilöitä. Laissa kielletyksi säädetyn menettelyn kohteena voi olla jokainen ''tuote'', kuten esimerkiksi painotuote, kirjoitus, kuvallinen esitys tai muu tuote, esimerkiksi veistos, äänilevy tai muu äänite, elokuvanauha tai videokasetti. Tuotteita sitä vastoin eivät ole laulu-, lausunta-, teatteri- tai muut vastaavat esitykset, jotka voivat olla rangaistavia rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna sukupuolisiveellisyyden julkisena loukkaamisena. Rangaistussäännösten lisäksi epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä annettu laki sisältää konfiskaatiosäännöksiä (2 §:n 1 momentti) ja kotietsintään oi keuttavan säännöksen (3 §). Vuonna 1957 tehdyllä lainmuutoksella lakiin otettiin säännös, joka oikeuttaa aikakautisen painokirjoi tuksen väliaikaiseen tai määräaikaiseen lakkauttamiseen (2 §:n 2 momentti). Tuolloin perustettiin myös erityinen epäsiveellisten julkaisujen valvontalautakunta. Lautakunnan tehtävänä on antaa oikeusministeriölle lausuntoja lain soveltamista koskevissa asioissa ja yksittäistapauksissa tehdä ehdotuksia laissa tarkoi tettuihin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Lainsäädännössä ei tunneta käsitettä ''pornografinen'', vaan siinä käytetään ilmaisuja ''sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaava'' tai ''epäsiveellinen''. Jokapäiväisessä kielessä käytetään termiä pornografinen kuvaamaan samaa asiaa, josta laissa käytetään ilmaisua sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaava. Sukupuolikäyttäytymistä koskevat rikoslain säännökset ovat viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan ensi puoliskolla heijasta neet niin sanottua ehdotonta sukupuolimoraalia. Vuonna 1927 annettua lakia epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäise misestä on pidettävä tällaisen moraalikäsityksen heijastumana. Tuona aikana sukupuolista käyttäytymistä koskevat julkisesti esitetyt asenteet olivat sekä suhteellisen yhtenäisiä että seksu aalikielteisiä. Yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös sukupuolielämää koskevat asen teet ja käsitykset ovat muuttuneet. Teollistumisen, kaupungistu misen ja kansainvälistymisen myötä ehdoton sukupuolimoraali on saanut antaa sijaa sukupuolinormien suhteellisuutta korostavalle moraalikäsitykselle. Kehityksen seurauksena sukupuoliasenteet ovat eriytyneet. Nykyisin vallitsee suuria erimielisyyksiä siitä, mitä tuottei ta on pidettävä pornografisina. Jokainen pornografian määritelmä on kulttuuri- ja arvosidonnainen. Käsitteen sisältö vaihtelee paitsi ajan ja paikan mukaan myös ikäluokasta ja sosiaalisesta ryhmästä toiseen. Suomen kaltaisessa kaupunkilaistuneessa ja maallistuneessa yhteiskunnassa on ilmeisen mahdotonta saavuttaa yksimielisyyttä pornografiakäsitteen sisällöstä ja rajoista. Tietyn tuotteen pornografisuus riippuu näin ollen siitä suhteel lisesta tunnusmerkistä, voiko aihepiiriltään seksuaalielämään liittyvä kirjallinen tai kuvallinen esitys tai muu tuote sisäl tönsä, esitys- tai levitystapansa vuoksi tai muusta syystä herät tää ihmisten keskuudessa pahennusta. Aikaisemmin usko pornografian sukupuolirikollisuutta ja seksu aalisia poikkeavuuksia lisäävään vaikutukseen oli keskeisenä perusteena sen oikeudelliselle sääntelylle. Vaikutuksia koskevat tutkimukset ovat kuitenkin tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Yhteiskunnan suhtautuminen pornografiaan määräytyy nykyisin lähinnä erisuuntaisten kasvatuksellisten ja kulttuuripoliittisten käsitysten perusteella. Voimassa oleva laki sääntelee epäsiveellisten tuotteiden valmistamista, maahantuontia ja hallussapitoa levittämistarkoi tuksessa sekä levittämistä ja näytteille asettamista. Levittämi sen ja edellä mainittujen siihen tähtäävien toimien luvallisuus riippuu tuotteen ominaisuuksista tai laadusta eli siitä, onko sitä pidettävä sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaavana. Levittämistapa ei vaikuta teon luvallisuuden arviointiin. Vaikka voimassa olevan lain mukaan rangaistavuus määräytyy käsitteistä ''sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaava'', niiden sisältöä ei kuvata laissa, eikä niitä edes voida täsmälli sesti ja yksimielisesti hyväksytyllä tavalla määritellä. Sukupuo likuri ja säädyllisyys ovat arvosidonnaisia käsitteitä, joiden merkitys riippuu yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista asen teista. Arvosidonnaisten käsitteiden käyttöön lainsäädännössä liittyy se etu, että oikeuskäytäntö voi ilman lainsäädäntötoimia sopeutua muuttuneisiin katsomuksiin. Pornografialainsäädännön soveltamis käytäntö onkin muuttunut silmiinpistävästi lain voimassaoloaika na. Korostetusti arvosidonnaisten käsitteiden käytöstä voi kui tenkin toisaalta aiheutua oikeusepävarmuutta, koska lakia saate taan soveltaa tuomioistuimissa eri tavalla. Varsinkin esitutkin taviranomaisten toimenpiteitä voidaan pitää epäjohdonmukaisina ja sattumanvaraisina ja kohdistaa niihin kohtuuttomanakin pidettävää arvostelua. Mikäli oikeuskäytännön eroavuudet kuvastavat eri puolilla maata todella vallitsevia asenne-eroja, käytännön epäyh tenäisyys on tosin jossakin määrin puolustettavissa. Poliisilla ei ole voimavaroja pornografialainsäädännön noudattamisen järjes telmälliseen valvontaan. Toimenpiteisiin ryhtymisen käynnistimenä on useimmiten poliisiin kohdistuva julkinen tai muu ulkopuolinen vaikuttaminen taikka muu vastaava sattumanvarainen seikka, ei niinkään esimerkiksi pornografian myynnin laajuus ja luonne. Valvontajärjestelmä ei nykyisin toimi asianmukaisesti. Pornografiaa koskevan lainsäädännön uudistamisen lähtökohta on painovapaustoimikunnan mietintö (komiteanmietintö 1973:1). Uudis tettavien säännösten tarkoituksena on rajata rangaistavuus sel laisiin tekomuotoihin, joiden rangaistavuudesta vallitsee laaja yksimielisyys. Erityisesti pyritään turvaamaan yksilöiden oikeus tavanomaisessa elinympäristössään välttyä omaehtoiseen valintaan perustumattomalta pornografian näkemiseltä. Sitä vastoin ei ole aiheellista rangaistuksin puuttua siihen, millaista eroottista tai pornografista aineistoa aikuiset ilman julkisuutta itselleen hankkivat. Edellä mainitusta periaatteesta olisi kolme poikkeusta, lapsi pornografia ja väkivaltainen pornografia sekä eläimeen sekaantu mista kuvaava pornografia. Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 34 artiklan mukaan lapsia on suojattava kaikenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä ja puuttumista vastaan, etenkin sitä vastaan, että heitä käytettäi siin pornografisissa esityksissä tai tuotteissa. Lapsia esittävi en pornografisten kuvien tai kuvatallenteiden kaupan tai muun levittämisen salliminen olisi omiaan myötävaikuttamaan sellaisen pornografiatuotannon ylläpitämiseen, johon Suomen lainsäädännön mukaan liittyy tai saattaa liittyä rikoksia. Sama näkökohta koskee väkivaltaista pornografiaa eli sellaisia kuvia tai kuva tallenteita, joissa yhdistetään sukupuolielämään kuuluvaan aihe piiriin väkivaltaisia aineksia. Niin sanotun eläinpornografian kieltämisen taustalla voidaan nähdä jossakin määrin samoja ta voitteita. Eläimiin sekaantumisen rangaistavuudesta luopuminen johtui paljolti siitä, ettei rikoslainsäädännöllä ole mielekästä pyrkiä vaikuttamaan tällaiseen sairaalloisuuteen. Eläimiin se kaantumisen kuvaaminen osoittaa kuitenkin moitittavaa suhtautu mista ihmisen ja eläimen suhteeseen, minkä vuoksi sitä on perus teltua pyrkiä myös rikosoikeudellisin keinoin torjumaan. Tällai sen aineiston valmistamiseen ei liity sellaista sairaalloisuutta kuin eläimen sekaantumiseen, vaan kysymys on ennemminkin hyödyn tavoittelusta toisten sairautta hyväksikäyttäen. Luopuminen pornografisten tuotteiden rikosoikeudellisesta sääntelystä pääasiassa niiden sisällön perusteella ei merkitse sitä, että yhteiskunta hyväksyy pornografian tai suosii sitä. Pornografiassa ilmenevät ihmiskäsitykset ja sukupuoliasenteet ovat usein ristiriidassa kasvatus- ja muun yhteiskuntapolitiikan ihanteiden sekä sukupuolten tasavertaisuuteen tähtäävien tavoit teiden kanssa. Pornografia ei tässä suhteessa olennaisesti eroa muusta niin sanotusta kevyestä viihteestä. Rikosoikeudellisten keinojen käyttäminen kirjallisuuden tai viihteen laadun tai sisällön ohjaamiseksi tulee kuitenkin kyseeseen vain poikkeuksel lisesti, ilmeisiä vahinkoja aiheuttavien ainesten karsimiseksi. 1 momentti. Ehdotetun pykälän mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen syyllistyy se, joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa val mistaa tai tuo maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuo lisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta tai väkivaltaa taikka eläimeen sekaantumista. Tekotavat ehdotetussa säännöksessä ovat samanlaisia kuin väkivaltakuvauksen levittämistä koskevassa ehdotuksessa. Yksit täisen kuvan tai kuvatallenteen luovuttaminen ei olisi rangaista vaa, vaan toiminnalta edellytetään jonkinlaista laajuutta tai jatkuvuutta. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämis tä ei olisi vain erilaisten kuvien tai kuvatallenteiden pitäminen kaupan, vaan myös useiden saman kuvan tai esityksen kopioiden pitäminen kaupan tai vuokrattavana, levittäminen, valmistaminen tai maahantuonti. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen tieto verkon välityksellä olisi arvosteltava vastaavalla tavalla, jota edellä on selostettu väkivaltakuvauksen levittämistä koskevan säännöksen perusteluissa. Pedofiilien keskinäinen toistuva luo vuttaminen toteuttaisi levityksen tunnusmerkit. Rikos voi toteutua kuvan tai kuvatallenteen välityksellä. Kuvat ja kuvatallenteet voivat olla joko yksittäiskuvia, kuten esimerkiksi valokuvat ja niistä valmistetut kopiot, tai liikkuvia kuvia, kuten esimerkiksi elokuvat ja videonauhat. Rangaistussään nöksen tarkoituksena on suojata lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tämän vuoksi ei ole tarpeellista yleisesti ottaa rangaistussäännöksen piiriin maalaamalla, piirtämällä tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja kuvia. Tällä tavoin valmistunut kuva kuuluu säännöksen alaan vain, jos lasta on käytetty kuvan mallina valokuvan ottamiseen rinnastettavalla tavalla ja lopputuloksesta selvästi ilmenee sen esittävän lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti. Arvosteltaessa sitä, onko elokuvassa tai videotallenteessa esitetty lasta tai väkivaltaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavas ti, käytetään ehdotuksen mukaan soveltuvin osin hyväksi niitä perusteita, joiden mukaan elokuvien tarkastuksesta annetun lain ja video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain säännösten mukaan elokuva tai kuvaohjelma olisi kiellettävä. Rikoksen tunnusmerkistö yleensä toteutuu, kun toisaalta joko seksuaalisuus ja lapsi tai seksuaalisuus ja väkivalta esityksessä yhdistetään, ja ohjelma, huomioon ottaen miten tapahtumat on kuvattu tai millaisessa yhteydessä ne on esitetty, on epäsiveel linen tai raaistava. On kuitenkin huomattava, että sukupuo lisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen tunnusmerkistö on epäsiveellisten elokuvien ja video- ja muiden kuvaohjelmien kieltoperusteita suppeampi. Rikossäännöksen alaan ei kuulu muu kuin lapsi- ja väkivaltapornografia sekä eläimeen sekaantumisen kuvaaminen. Eläimeen sekaantuminen ei aiheuttane yhtä vaikeita tulkintaongelmia. Kysymys on nimenomaan sukupuoliyhteyteen rin nastettavasta yhteydestä eläimen ja ihmisen välillä. Onko kuvan tai kuvatallenteen kohteena lapsi, ei ole mahdol lista määritellä pelkästään mallina olevan henkilön iän perus teella. Koska lapsipornografisia kuvia valmistetaan etupäässä ulkomailla, mallin tarkkaa ikää ei aina edes voida saada selvil le. Myös Suomessa valmistetun kuvan malli voi jäädä tuntematto maksi. Olennaista on se, että kuvan havaitaan esittävän henkilöä, jonka kehitys kohti sukupuolista kypsyyttä on vielä kesken. Lisäohjeena säännöksen tulkinnassa voidaan käyttää sukupuoliyh teyttä lapsen kanssa koskevaa suojaikärajaa ehdotetussa rikoslain 20 luvun 6 §:ssä. Näin ollen kiellettynä lapsipornografisena kuvana pidetään esimerkiksi sellaista kuvaa tai kuvatallennetta, joka esittää sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa aktia, jossa ainakin yhtenä osapuolena on biologiselta kehitykseltään ilmeisesti alle 15-vuotiaan tasolla oleva henkilö. Se, että kuvataan alastonta lapsimallia, ei sinänsä tee kuvaa lapsipornografiseksi. Edellytyksenä on lapsimallin kuvaaminen sillä tavoin, että loukataan sukupuolisiveellisyyttä. Tässä arvioinnissa on merkitystä monella seikalla, mallin iällä, miten häntä esitetään, millä tavoin kuvan seksuaalisuus ilmenee ja millaisen kokonaisvaikutelman kuva katsojassa herättää. Väkivaltaisessa pornografiassa liittyvät yhteen sukupuo lisiveellisyyden loukkaaminen ja väkivalta. Esimerkkinä väkival taisesta pornografiasta on kuvatallenne, jonka sisältämä esitys todellisuudessa toteutettuna täyttäisi ehdotetun 20 luvun 1 §:ssä tarkoitetun raiskauksen tunnusmerkit. Väkivaltaista pornografiaa voisi olla myös esitys, jossa kuvataan esimerkiksi kohteen riisu mista ja häneen kohdistuvaa muuta kuin seksuaalista väkivaltaa. Edellytyksenä on tällöinkin, että väkivallan kuvaamisella on sukupuolisiveellisyyttä loukkaava yleissävy. Samoin kuin 18 §:ää sovellettaessa kuvaukselta edellytetään tiettyä realistisuutta; leikkimieliset tai selvästi osapuolten suostumusta ilmentävät kuvaukset jäävät säännöksen soveltamisen ulkopuolelle. Pykälä edellyttää väkivaltaiselta pornografialta, että siinä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään väkivaltaa. Sen ei tarvitse olla sellaista raakaa väkivaltaa, jota ehdotetussa väkivaltakuvauksen levittämistä koskevassa pykälässä tarkoite taan. Eläimeen sekaantuminen tarkoittaisi nimenomaan sukupuoliyh teyteen rinnastettavaa yhteyttä eläimen ja ihmisen välillä. Tunnusmerkki on tietoisesti kirjoitettu mahdollisimman suppeaksi. Eläintä esittäviin muunlaisiin sukupuolisesti kiihottaviksi tarkoitettuihin kuviin säännöstä ei ole tarkoitettu ulottaa. Esimerkiksi sukupuolista kiihotusta varten valmistettujen esinei den käyttö tällaisessa kuvauksessa ei täyttäisi säännöksen edel lytyksiä, mutta saattaisi tulla arvosteltavaksi eläinsuojeluri koksena, lievänä eläinsuojelurikoksena tai eläinsuojelurikkomuk sena. Pornografian levittämisen rangaistavuuden rajoituksista seu raa, että esimerkiksi alastoman aikuismallin tai aikuisten väli sen suostumuksenvaraisen seksuaalisen kanssakäymisen kuvaaminen valokuvissa, elokuvissa tai videoesityksissä ei olisi rangaista vaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisenä. Sellaisen kuvan tai tallenteen levittäminen voi sen sijaan olla rangaistavaa 21 §:ssä tarkoitettuna sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana markkinointina. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen rangais tukseksi ehdotetaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rangaistus olisi sama kuin väkivaltakuvauksen levittämistä koske vassa säännöksessä. Erityisesti lapsipornografian levittämisen voidaan katsoa edellyttävän nykyistä ankarampaa seuraamustasoa. 2 momentti. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittä mistä koskevaan säännökseen ehdotetaan samanlaista rajoitussään nöstä kuin väkivaltakuvauksen levittämistä koskevaan säännökseen. Rajoitussäännös koskisi tarkastusvelvollisuuden alaisia elokuvia, video- ja muita kuvaohjelmia sekä esimerkiksi valokuvia. Rikossäännös ei koskisi ensinnäkään sellaista seksuaalisuuden liittämistä lapsen tai väkivallan kuvaamiseen taikka eläimeen sekaantumisen kuvaamista, jota kuvan tai kuvatallenteen tiedonvä litystä palvelevan luonteen tai ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi on pidettävä perusteltuna. Lehdistössä sekä uutis- ja dokumenttiohjelmissa kuvataan joskus todellisuudessa tapahtuneita seksuaali- ja väkivaltarikoksia tai saatetaan esittää osia sel laisista ohjelmista, joiden on todettu täyttävän tässä tarkoite tun rikoksen tunnusmerkit. Yksiselitteisiä sääntöjä siitä, mitkä esitykset jäisivät ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi 1 momentin säännöksen ulkopuolelle, ei ole mahdollista antaa. Käytännössä säännöksen soveltaminen ei ilmeisesti aiheuta vakavia ongelmia, koska esimerkiksi taiteellisesti merkittävät elokuvat säännönmu kaisesti menevät elokuvien tarkastukseen. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevan säännöksen ulkopuolelle jäisivät myös sellaiset elokuvat tai tallenteet, joiden sisältämä esitys on tarkastettu ja hyväksytty esitettäväksi elokuvien tarkastuksesta annetun lain taikka levi tettäväksi video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain mukaisesti. Rikossäännökseen perustuva elokuvien ja video- ja muiden kuvaohjelmien kontrolli olisi siis toissijaista. Jos tarkastusviranomainen on hyväksynyt elokuvan tai tallenteen esitettäväksi tai levitettäväksi, ei ole sen lisäksi tarvetta arvioida samaa esitystä rikosoikeudelliselta kannalta. Tarkastuksessa hyväksytyn elokuvan tai tallenteen on oltava samansisältöinen kuin edellä mainitulla tavalla levitetyn esityk sen, jotta rangaistavuus sulkeutuisi pois. Jos esimerkiksi eloku va on hyväksytty ehdolla, että siitä poistetaan määrättyjä epäsi veellisiä kohtia, voi sen esittäminen leikkaamattomana olla rangaistavaa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämi senä. Rangaistavuuden edellytyksenä tässäkin tapauksessa on se, että epäsiveellinen kuvaus kohdistuu lapseen tai väkivaltaan. Muunlaisen poistettavaksi määrätyn pornografisen kohdan esittämi nen voi olla rangaistavaa elokuvien tarkastuksen toimittamisesta annetun lain 14 §:n mukaan tai video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain 16 §:ssä tarkoitettuna rikoksena. Ehdotetun 2 momentin mukaan pornografiaa sisältävän elokuvan tai video- tai muun kuvaohjelman valmistamisesta tai maahantuon nista ei ole tuomittava rangaistusta, jos valmistajalla tai maahantuojalla ilmeisesti on ollut aikomus toimittaa tallenteen sisältämä esitys tarkastettavaksi ennen tallenteen kaupaksi tai vuokralle tarjoamista tai luovuttamista. 20 §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito Voimassa olevat säännökset epäsiveellisten julkaisujen levit tämisen ehkäisemisestä annetussa laissa eivät sisällä epäsiveel lisen tuotteen hallussapidon kriminalisointia lukuun ottamatta levittämistarkoituksessa tapahtuvaa hallussapitoa. Jonkin tuot teen hallussapidon kriminalisointiin on yleisesti suhtauduttu pidättyvästi. Tällaisten kriminalisointien merkitys vastustetta vien ilmiöiden torjunnassa on arvioitu vähäiseksi ja on katsottu, että yleensä kriminalisoinnit tulisi kohdistaa tuotteiden valmis tukseen ja levittämiseen. Lapsipornografian hallussapidon kriminalisoinnin ensisijaisena tavoitteena on lasten suojaaminen joutumasta sellaisen seksuaali sen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornografian valmistaminen merkitsee. Toinen näkökohta, jolla lapsipornografian hallussapi tokriminalisointia on perusteltu, on pyrkimys suojata kuvassa esitettyä lasta joutumasta sen yksityisyyteensä kohdistuvan loukkauksen kohteeksi, jota kuvan levittäminen muiden nähtäville merkitsee. On myös pelätty, että pedofiilit käytävät lapsiporno grafiaa keinona houkutella tai taivuttaa lapsia osallistumaan seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa. Hallussapitokriminalisoinnin olennaisimpana perusteena voidaan pitää pyrkimystä vaikuttaa lapsipornografian kysyntään ja sitä kautta lasten riskiin joutua pornografian valmistuksen uhreiksi. Tosin kauppa on jo nyt salaista, koska myynti on rangaistavaa. Materiaalia ostavat henkilöt ovat poikkeavia ja on epävarmaa, missä määrin hallussapitokriminalisointi voi vaikuttaa heidän ratkaisuunsa hankkia lapsipornografista materiaalia. Hallussapi tokriminalisointi saattaa kuitenkin vaikeuttaa lapsipornografian levittämistä, koska materiaalia tavattaessa ei enää olisi tarpeen selvittää, onko se tarkoitettu levitettäväksi. Voidaan myös olettaa, että lapsipornografian kattava kriminalisointi helpottaa poliisin toimintaa kansainvälisen pornografian kaupan vastustami sessa. Kriminalisoinnin vaikutusten tehostamiseksi ja soveltamisen sattumanvaraisuuden vähentämiseksi kriminalisointi tarvitsee tuekseen mahdollisuuden tehokkaaseen valvontaan. Sen vuoksi ehdotetaankin, että kotietsintäkynnystä lapsipornografian hallus sapidon selvittämiseksi alennettaisiin. Toisaalta on huolehditta va siitä, että kriminalisointi rajataan mahdollisimman täsmälli sesti. Käsite lapsipornografia riittää kuvaamaan kaupankäynnin tai muun järjestelmällisen levittämisen kohteena olevaa materiaa lia, mutta on ongelmallinen, kun arvioidaan kodeista löytyvien lapsista otettujen valokuvien tai tieteellisiin teoksiin sisälty vien lapsikuvien epäsiveellisyyttä. Ongelmaa kärjistää lapsen käsitteen tulkinnanvaraisuus. Lapsipornografian rajaamisen ongel mallisuutta korostaa se, että epäsiveellinen vaikutelma perustuu osaltaan katsojan omaan ajatteluun ja kuvan tulkintaan eikä yksin kuvaan. Lasta vakavimmin vahingoittava seksuaalinen väärinkäyttö liittyy sukupuoliyhteyteen lapsen kanssa tai siihen läheisesti rinnastettaviin seksuaalisiin tekoihin. Hallussapitokri minalisoinnin tulisi koskea ensisijaisesti sellaista pornografis ta aineistoa, joka on edellyttänyt lapsen joutumista sukupuoliyh teyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen väärinkäytön koh teeksi. Huomattavasti vaikeampaa on arvioida, tulisiko hallussa pitokriminalisoinnin ulottua myös muihin kuviin, jotka esittävät alastonta lasta. Jos tällaisia kuvia otetaan lapsen kehitystä vaarantavissa olosuhteissa esimerkiksi houkuttelemalla lapsi kuvattavaksi tilanteeseen, jossa joku toinen tekee lapsen nähden lasta loukkaavan seksuaalisen teon, pyrkimys vähentää vaaraa lapsen joutumisesta tälläkään tavalla seksuaalisesti hyväksi käytetyksi puolustaisi hallussapitokriminalisoinnin ulottamisen tällaiseenkin kuvamateriaaliin. Lähes mikä tahansa alastonta lasta esittävä kuva voi tulla käytettäväksi lasta loukkaavalla tavalla. Ei kuitenkaan voida ajatella, että hallussapitokri minalisointi ulotettaisiin koskemaan kaikkia alastonta lasta esittäviä kuvia. Ei ole mitenkään harvinaista, että vanhemmat kuvaavat alastomia lapsiaan leikeissään eikä se vahingoita lap sia. Ei ole mitään tarvetta kieltää tällaisten kuvien hallussapi toa. Useimmat ihmiset eivät koe tällaisia kuvia epäsiveellisiksi. Toisaalta juuri tällaisissa kuvissa korostuu se, että epäsiveel linen vaikutelma on osittain sidoksissa katsojan omaan kokemuk seen. Kuvaustilanteen tunteva ei ehkä näe mitään epäsiveellistä kuvassa, joka jonkun ulkopuolisen näkökulmasta voi olla lasta loukkaava. Loukkaavuus ei ilmeisesti tällaisessa kuvamateriaalis sa aina liity niinkään kuvaan itseensä kuin sen käyttöön. Jos alastonta lasta esittävää kuvaa levitetään, lapsen yksityisyyttä loukataan, vaikka kuva itsessään ei epäsiveellinen olisikaan. Näyttää selvältä, että hallussapitokriminalisointi ei ole oikea tapa pyrkiä ehkäisemään tällaista menettelyä. Hallussapitokri minalisoinnin kohteena oleva kuvamateriaali on määriteltävä suppeammin kuin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittä mistä koskevassa säännöksessä. Ehdotuksen mukaan rangaistava hallussapito kohdistuisi todel lisuuspohjaiseen kuvaan, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydes sä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan säännöksessä samaa kuin ehdotetun 20 luvun määritelmäsäännöksessä (10 §). Myös esineillä tapahtuva seksuaalinen tunkeutuminen kehoon kuuluu säännöksen soveltamisalaan. Sukupuoliyhteyteen rinnastettavaa seksuaalista kanssakäymistä koskevalla tunnusmerkillä tavoitellaan säännöksen laajentamista sellaisiin kuviin, joissa lapsen ei voida osoittaa olevan sukupuoliyhteydessä, mutta joissa lasta tai lapsia kuva taan siten, että kuvassa selvästi annetaan ymmärtää kysymyksen olevan sukupuoliyhteyteen liittyvästä tilanteesta tai lapsen sukupuolielimeen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta. Hallussapitokielto koskisi myös kuvia tai kuvatallenteita, joissa lasta esitetään muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Tämäkin tunnusmerkki on tarkoitettu rajoit tamaan säännöksen soveltaminen kiistatta lapsipornografiana pidettävään aineistoon. Alastonta lasta esittävät kuvat, vaikka lapsen sukupuolielimet olisivatkin kuvasta nähtävissä, eivät kuuluisi tämän säännöksen piiriin, jolleivat ne täytä tämän kohdan edellytyksiä. Tämä edellytys rajoittaisi myös pykälän soveltamista sellaisiin kuviin, joissa epäsiveellinen vaikutelma perustuu kuvayhteyden herättämiin mielikuviin. Tunnusmerkkiä tulkittaessa on tärkeätä muistaa säännöksen tavoite; lapsen suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Lapsella tarkoitettaisiin samaa kuin edellä sukupuolisiveelli syyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevassa pykälässä. Säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on suojata lapsia joutumasta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ja myös vähentää sitä vaaraa lapsen yksityisyyden loukkaamisesta, jota kuvien hallussapitokin voi aiheuttaa. Näiden tavoitteiden kannalta riittää, että säännös koskee vain todellisuuspohjaisia kuvia. Sellaiset tietokoneen avulla keinotekoisesti tuotetut kuvat, jotka eivät kuvaa todellista sukupuoliyhteyttä tai vastaavaa tilannetta, eivät kuuluisi säännöksen soveltamisalan piiriin. Säännöstä sovellettaisiin sen sijaan sellaisiin kuviin, jotka perustuvat todelliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta joissa kuvan kohteen tunnistaminen on teknisin tai muilla keinoin estetty. Säännöksen piiriin kuuluisivat myös todellisia ihmisiä esittävät kuvat, joissa sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastetta van seksuaalisen kanssakäymisen kuvaus on aikaansaatu kuvamateri aalia yhdistelemällä tai muuntelemalla. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös sellaiseen piirustukseen tai muuhun kuvataiteen tuotteeseen, joka kuvaa todellista sukupuoliyhteyttä tai vastaa vaa tilannetta niin tarkasti, että se voidaan rinnastaa kuvatal lenteeseen. Teon rangaistavuus edellyttäisi, että hallussapito tapahtuu oikeudettomasti. Jo rikosoikeuden yleisistä periaatteista seuraa, että tällaisen materiaalin hallussapito niihin liittyvän ri kosasian selvittämiseksi on rankaisematonta. Poliisi- ja syyttä jäviranomaiset samoin kuin tuomioistuimessa tällaisen asian kanssa työskentelevät eivät syyllisty rikokseen pitäessään ai neistoa hallussaan työnsä edellyttämällä tavalla. Yhtä vähän kansalainen, jonka haltuun on joutunut lapsipornografista materi aalia löydön tai muun sattuman kautta, syyllistyy hallussapitori kokseen, jos hän ilman aiheetonta viivytystä hävittää materiaalin tai luovuttaa sen viranomaisille. Oikeudettomuusedellytystä tarvitaan osoittamaan, että lapsi pornografisen aineiston hallussapito muistakin kuin edellä maini tuista yhteiskunnallisesti hyväksyttävistä syistä voi olla ran kaisematonta. Hyväksyttävä syy voi perustua esimerkiksi lakiin. Arkistolain mukaan tietyt asiakirjat on säilytettävä arkistoissa määrätyn ajan ennen kuin ne voidaan hävittää. Tämä koskee myös lapsipornografian levittämistä tai hallussapitoa koskevan asian asiakirjoja. Ongelmallisempaa on se, kuinka laajasti kysymyksessä olevan materiaalin hallussapitoa voitaisiin pitää oikeutettuna muusta kuin lakiin perustuvasta syystä. Viranomaisilla voi esimerkiksi olla perusteltu syy säilyttää kysymyksessä olevia kuvia sisältä viä asiakirjoja oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseksi. Yhdeksi lähtökohdaksi voitaneen asettaa, että ainakin tieteelli seen tutkimukseen sisältyvää lapsipornografiaakin sisältävää aineistoa on oikeus kerätä ja pitää hallussa, jos se on tutkimuk sen kannalta perusteltua. Vastaavasti oikeutettua olisi säilyttää tieteellistä julkaisua, joka sisältää tällaista aineistoa. Tämä koskee yhtä hyvin julkaisun säilyttämistä yksityisesti kuin esimerkiksi kirjastossakin. Vastaavasti opetustarkoitukseen tarvittavan materiaalin säilyttämistä voidaan pitää oikeutettuna. Käytännössä tuskin voi olla vaikeuksia tämänkaltaisten jul kaisujen erottamisessa muista julkaisuista. Yhteiskunnallisen mielipiteenmuodostuksen kannalta voi olla tärkeätä, että tiedotusvälineet jossakin tapauksessa voisivat tilapäisesti pitää hallussaan tällaista materiaalia ja jopa julkaista sitä joltakin osin. Tällaista oikeutta voidaan tarvita esimerkiksi sen osoittamiseksi, että aineistoa edelleen levite tään, tai keskustelun herättämiseksi lain soveltamiskäytännöstä. Myös hallussapitoa tässä tarkoituksessa voitaneen pitää oikeutet tuna. Pykälä koskee myös sellaisen lapsipornografisen aineiston hallussapitoa, joka on hankittu ennen uuden lain voimaantuloa. Lähtökohdaksi on asetettava, että materiaali on hävitettävä lain voimaantuloon mennessä, jos sen hallussapito on oikeudetonta. Tämä koskee niin yksityisiä kansalaisia kuin yhteisöjäkin. Myös ennen lain voimantuloa hankitun materiaalin säilyttäminen voinee olla oikeutettua, jos säilyttämistä voidaan perustella yhteiskun nallisesti hyväksyttävillä perusteilla. Jos esimerkiksi tiedotus välineet tarvitsevat mahdollisesti nykyisin käytössään olevaa materiaalia vastaisuudessa käytävää yhteiskunnallista keskustelua varten, hallussapito voitaneen hyväksyä. Materiaalin säilyttämi nen sen muunlaista julkaisemista varten ei voi tulla kysymykseen. Rikos edellyttää tahallisuutta. Tekijän on oltava tietoinen siitä, että hänellä on hallussaan kysymyksessä olevaa materiaa lia. Jos kysymyksessä olevaa kuvamateriaalia on tullut jonkun haltuun hänen tietämättään tai asianomainen on lain voimaantul lessa huomaamattomuudesta tai tietämättömyydestä laiminlyönyt hävittää aikaisemmin haltuunsa tulleen materiaalin, säännöstä ei voida soveltaa. Tietoisuusvaatimukseen sisältyy myös se, että tekijän on täytynyt tietää kohteen olevan säännöksen tarkoitta massa mielessä lapsi ja että kuvamateriaali esittää lasta suku puoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa sukupuolisessa kans sakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Niin kuin edellä on todettu, säännöksessä tarkoitettu kuvamateriaali on pyritty rajaamaan siten, ettei se voi koskea lapsia esittäviä tavanomaisia valokuvia. Pornografista aineistoa levittävä henkilö syyllistyy sukupuo lisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen lisäksi lähes säännönmukaisesti myös tällaisen kuvan hallussapitoon. Jos kysy myksessä on puheena olevassa säännöksessä tarkoitettu kuva, täyttyy myös tämän säännöksen tunnusmerkistö. Näissä tapauksissa on perusteltua tuomita vain vakavampana pidettävästä rikoksesta eli sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä. Rangaistukseksi ehdotetaan sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Hallussapitorikosta voidaan lähtökohtaisesti pitää lievempänä kuin vastaavan aineiston levittämistä, jonka enimmäis rangaistus on kaksi vuotta vankeutta.