Subject:      Eläinpornokielto - työtapaturma?
From:         [email protected] (Patrik Tornudd)
Date:         1997/03/07
Message-ID:   <[email protected]>
Newsgroups:   sfnet.keskustelu.laki
[Fewer Headers]



Eläinpornokielto - työtapaturma?


Keskustelussa on kummasteltu hallituksen esitykseen sisältyvää
ehdotusta ns. eläinpornon levittämisen kriminalisoimisesta sekä
kriminalisoinnin puolesta esitettyjä perusteluja. Miten tähän

lopputulokseen on päädytty?  Voin kertoa siitä jotakin.


Asiaa on käsitelty useassa asiantuntijaelimessä, mm. oikeus-
ministeriön vuonna 1979 asettamassa pornografiatyöryhmässä ja
rikoslakiprojektin vuonna 1989 asettamassa työryhmässä, jossa
laadittiin säännöksiä oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä
järjestystä vastaan kohdistuvista rikoksista (ns. OVJ-työryhmä).
Rikoslakiprojektin oma ehdotus OVJ-säännöistä valmistui vuonna 1992
(OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 6/1992).


Valmistelussa on oltu yksimielisiä siitä, että pornografia-
kontrollin tulee olla kaksihaarainen: 1) pahennusta herättävä
aineisto (intiimit yhdyntäkuvat, seksuaalisten erikoisuuksien ja
poikkeavuuksien kuvallinen esittäminen) tulee rangaistusuhalla
karsia pois näyteikkunoista ja suurelle yleisölle tarkoitetuista
joukkotiedotusvälineistä, jos on olemassa riski että
aineistosta pahastuvat vastentahtoisesti joutuvat sitä näkemään
sekä 2) erityisen vahingollisen pornografian, johon
rikoslakiprojektin ehdotuksessa luetaan lapsipornografia ja 
väkivaltainen pornografia, levittämisen tulee olla rangaistavaa.  
Levittämiskriminalisointia on hallituksen esityksessä täydennetty
lapsipornografian hallussapitokriminalisoinnilla.


Eräissä maissa, mm. katolisissa maissa, eläinpornografiaan
suhtaudutaan erityisen tuomitsevasti. Eläimeen sekaantumisen
kieltämiseen on ollut mm. uskonnollisia perusteita. Pohjoismaisessa 
lainvalmistelussa on taas lähdetty siitä, että kummalliset ja 
vastenmieliset käyttäytymismudot säädetään rangaistaviksi vain 
silloin, kun ne aiheuttavat erityisen suurta vahinkoa. Eläinsuojelu
hoidetaan omien säännösten kautta. Eläinpornografia kuuluu samaan
ryhmään kuin esimerkiksi ulostepornografia, jota melkein kaikki
ihmiset pitävät vastenmielisenä. Tämä ei ole peruste levittämisen 
kriminalisoinnille mutta kyllä julkipitämisen rangaistavuudelle.


Esiteltäessä ovj-ehdotusta oikeusministerille hän (ei nykyinen 
oikeusministeri) reagoi siihen, ettei säännöksissä puhuta 
eläinpornografiasta ja vaati sen rinnastamista lapsi- ja väkivalta-
pornografiaan. Asiasta ei tiettävästi syntynyt edes keskustelua.
Erittelevämpi pohdinta olisi voinut johtaa siihen, että
eläinpornografia olisi nimenomaisesti sisällytetty julkipitämis-
eikä levittämiskontrollin piiriin.


Hallituksen esityksen perustelut nyt syntyneen ratkaisun puolesta
ovat kieltämättä vähemmän onnistuneita. Kysyin ao. valmistelijalta
miten on mahdollista että tällaista tekstiä on tullut hallituksen
esitykseen ja hän antoi hieman hämillään ymmärtää, että jotakin
piti siinä tilanteessa keksiä. Täytyy muistaa, että
perustelujen laatiminen sellaiselle esimiehen ratkaisulle,
jota esittelijä ei itse pidä oikeana, ei ole mikään erityisen
kiitollinen tehtävä.


Ehkä 1990-luvulla tehtyä ehdotusta eläinpornografian levittämisen
kriminalisoimisesta myöhemmin tullaan pitämään jonkinlaisena
työtapaturmana: kriminalisointi tuli väärään pykälään.


Lainvalmistelu on usein paljon huolellisempaa, eri vaihtoehtojen
etujen ja haittojen systemaattisine punnitseminiseen, kuin mitä
suuri yleisö uskoo. Mutta joskus asia on toisin päin.




                               Patrik Törnudd
                       Rikoslakiprojektin OVJ-työryhmän
                               puheenjohtaja