Teksti (c) Kapteeni Happo, 1994
Kuvat (c) RP, 1996
Ilmaislevitys sallittua.
SISÄLLYSLUETTELO
Vaikka itse oopiumiunikon viljely on laillista Suomessa, rohdosten valmistaminen siitä on lailla kiellettyä. Tässä oppaassa esitellään rohdosten valmistusmenetelmiä puhtaasti informatiivisessa mielessä; tarkoitus ei ole yllyttää lukijaa lain rikkomiseen.
1 ESIPUHE
Ihmiskunnan siirtyessä seuraavalle vuosituhannelle kaksinaisuus sen
välillä, mitä ihmiset tietävät itsestään biologisena organismina ja
mitä he luulevat tietävänsä, joutuu voimakkaan tarkastelun
alaiseksi.
Tiedetään, että ihmisten nauttimat elintarvikkeet ja muut aineet
sisältävät tiettyjä kemiallisia yhdisteitä. Silti, usein nämä
puhtaat aineet eivät sisällä kaikkia tarvittavia ravinteita eivätkä
siis täytä ravinnolle asetettuja edellytyksiä. Kiistelyä käydään
esimerkiksi puhdistetusta sokerista ja luonnossa esiintyvistä
hedelmämakeuttajista. Vaikka jalostetun sokerin sisältämä yhdiste
onkin pohjana esimerkiksi sokerijuurikkaassa esiintyville
yhdisteille, jalostetun sokerin käyttö johtaa usein sairauksiin
ihmisruumiissa. Nykyisen tietämyksen perusteella vaikuttaa siltä,
että luonnossa esiintyvien monimutkaisten hiilihydraattiyhdisteiden
sulattaminen ruuansulatuselimistössä mahdollistaa sen, että keho
voi saada sokerit käyttöönsä ilman negatiivisia sivuvaikutuksia
pitkällä aikavälillä. Jalostettua sokeria voidaankin itse asiassa
pitää lääkkeenä, jota tulisi käyttää helpon imeytymisensä takia
vain silloin, kun keho on heikossa tilassa. Sen sijaan sitä ei
tulisi käyttää vakituisen ruokavalion osana, vaan tähän
tarkoitukseen tulisi käyttää luonnossa esiintyviä monimutkais¡a
hiilihydraatteja.
Samalla tavalla voimme tarkastella useita luonnossa esiintyviä
kasvituotteita. Farmakologisesti aktiivisesta kasvista valmistettu
tee tai uute voi sopia varsin hyvin pitkäaikaisessakin käytössä
moniin pikkuvaivoihin, mutta puhdistetun tai jalostetun
farmakologisesti aktiivisen aineen käyttö tulisi rajoittaa
lyhytaikaiseen lääkekäyttöön.
Sata vuotta sitten oli varsin tavallista, että kodin puutarhassa
kasvoi muutama oopiumiunikko. Näistä värikkäistä kukista saatava
tuote, oopiumi, kerättiin säännöllisesti talteen lääkinnällistä
käyttöä varten. Puutarhassa kasvavia unikoita pidettiin yhtä
luonnollisina kuin niiden vierellä kasvaneita vihanneksia ja
juureksia. Nykyajan ihmiselle sana oopiumi tuo mieleen lähinnä
heroiinin. Samalla tavalla koka tarkoittaa useimmille
nykyihmisille samaa kuin kokaiini. 50-100 vuotta sitten asiat
olivat toisin, silloin näitä lääkkeitä ei vielä oltu julistettu
laittomiksi. Kriminalisoinnin seurauksena syntyi järjestäytynyttä
mustan pörssin kauppaa, jonka etujen mukaista oli tiivistää aineet
puhtaisiin, voimakkaisiin muotoihin. Tämä edesauttoi nykyisen
laajamittaisen heroiinin- ja kokaiininjalostusteollisuuden
syntymistä.
Yhden puhtaan ainesosan farmakologinen vaikutus on täysin erilainen kuin laimea sekoitus useita sille läheisiä alkaloideja, jotka esiintyvät kasveissa. Useissa tapauksissa näiden puhtaiden aineiden ominaisuudet poikkeavat niin paljon kasvien tuottamista esiasteista, että ne täytyy annostellakin suorempaa reittiä; esim.ruiskuttamalla suoraan suoneen piipussa polttamisen tai syömisen sijasta. Tämä puhtaiden aineiden annostelu suoraan verenkiertoon johtaa helposti negatiivisiin seurauksiin; puhtaat aineet ovat myrkyllisempiä ja yliannostusriski kasvaa moninkertaiseksi. Kun raakaoopiumia poltetaan, tietyn morfiinipitoisuuden aikaansaaminen veressä vie huomattavasti pidemmän ajan kuin annosteltaessa morfiinia suoraan verenkiertoon. Tämä mahdollistaa tiettyjen kehon puolustusmekanismien, kuten unen tai tokkuraisuuden, käynnistymisen, mikä antaa keholle lisäaikaa jakaa aine tasaisemmin koko elimistöön. Korkea konsentraatio puhdasta alkaloidia voi aiheuttaa elimistölle shokkitilan ja pahimmillaan kuoleman.
Laimeutensa lisäksi raakamateriaalit eroavat jalosteista myös
kemialliselta rakenteeltaan. Esiasteiden ja kemiallisesti
läheisten yhdisteiden vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia kuin
jalosteiden. Eräillä raakaoopiumin sisältämillä alkaloideilla on
pahoinvointia aiheuttavia ominaisuuksia, jotka ovat niin
voimakkaita että ne voivat estää henkilöä nauttimasta myrkyllisen
suurta annosta. Samalla ne rajoittavat riippuvuusriskiä.
Psykologiselta kannalta aine, jolla on lyhyt vaikutusaika ja joka
aiheuttaa voimakkaan mielihyvän, aiheuttaa suurimman psyykkisen
riippuvuusriskin. Opiaattien tapauksessa fyysinen riippuvuus voi
aiheuttaa lisäongelman. Raakaoopiumia käytettäessä fyysisen
riippuvuuden riski pienenee ratkaisevasti.
Näiden aineiden kriminalisoinnista johtuva jalostusteollisuus on
siis luonut huomattavasti vaarallisemman tilanteen kuin mikä
vallitsi ennen kriminalisointia. Nykyään on paljon vaikeampaa
löytää raakaoopiumia tai koka-lehtiä ja paljon helpompaa löytää
morfiinia, heroiinia ja kokaiinia. Lain ylläpito-ongelmat ovat
seurausta kriminalisoinnista - nimenomaan siitä että myös miedot
vaihtoehdot on kriminalisoitu.
Toisin sanoen lailliset, kontrolloidut ja verotetut raakavalmisteet
voisivat muuttaa koko huumekaupan rakenteen, pienentäen siinä
liikkuvia rahamääriä ja vähentäen järjestäytyttä rikollisuutta,
jota tarvitaan nykyisen pimeän kaupan ylläpitämiseksi.
Huumeiden käyttöä ja kauppaa valvovat viranomaiset mittaavat tietyn aineen vaarallisuutta usein aineen aiheuttamina kuolemina ajanjaksoa kohti. Jos raakamateriaalien saatavuus tehtäisiin helpommaksi kuin jalosteiden(joita on usein jatkettu epämääräisillä kemikaaleilla), yliannostuskuolemat vähenisivät automaattisesti käyttäjien keskuudessa. Huumelakeja valvovat viranomaiset voisivat keskittyä valvomaan lisensoituja valmistajia sekä ehkäisemään jalostettujen aineiden levitystä.
Raakamateriaalit, kuten koka-lehdet, oopiumi ja kannabis voisivat tarjota paremman vaihtoehdon kuin nykyisin sallitut huumeet eli kahvi, tupakka ja alkoholi sekä erilaiset reseptilääkkeet kuten Diapam. Nämä sallitut huumeet ovat osa modernin yhteiskunnan työja virkistystoimintamallia. Esimerkiksi kahvi on piriste, jota ihmiset käyttävät työssään; alkoholia puolestaan käytetään tyypillisesti vapaa-ajan rentoutumiseen. Sama voisi päteä myös koka-lehteen ja oopiumiin, jotka eivät luonnollisessa muodossaan ole sen enempää riippuvuutta aiheuttavia kuin kahvi ja alkoholi. Joissakin tapauksissa koka-lehdet olisivat kahvia parempi vaihtoehto; kahvi aiheuttaa negatiivisia sivuvaikutuksia joidenkin käyttäjien vatsalle ja sydämelle. Oopiumi ja kannabis taas voisivat olla parempi vaihtoehto kuin alkoholi, joka on laajimmin väärinkäytetty huume yhteiskunnassamme.
Monet kasvituotteet omaavat raakamuodoissaan laajemman lääkinnällisen käyttöpotentiaalin kuin vastaavat jalosteet. Esimerkiksi oopiumitinktuuraa voidaan käyttää paikallispuudutuksena mm. hampaita saavien vauvojen ikenissä. Se on myös tehokas ripulin pysäyttäjä (Suomessakin myydään OPIa reseptivapaasti). Morfiinipitoista alkoholitinktuuraa myytiin apteekeissa aina 1950- luvun puoleenväliin saakka. Tätä ennen syntyneet muistavat kyseisen lääkkeen ominaismaun yleensä positiivisin tuntemuksin.
Nykyaikana raakamateriaalien tarjoamat mahdollisuudet on pitkälti
jätetty huomioimatta. Sen sijaan lääketehtaiden jalosteita
pursuavista apteekeista on tullut ainoa jäljellä oleva lääkinnän
lähde. On kyseenalaista, ovatko nämä nykyaikaiset tuotteet - jotka
koostuvat pääasiassa jalostetuista kemikaaleista, joista monia on
mahdotonta tunnistaa ja jotka ovat usein vanhoja lääkkeitä
tehottomampia - ainoa hyväksyttävä lähde lääkinnällisten tarpeiden
tyydyttämiseen.
Juuri tämä on ollut lähtökohtana tämän oppaan kirjoittamiselle.
Oopiumiunikko viihtyy viileässä ilmanalassa, joten se menestyy mainiosti ulkoviljelykasvina Suomessa. Se ei ole kovin tarkka myöskään maaperän suhteen, mistä johtuen sen viljely on äärimmäisen helppoa. Suurimman ongelman muodostavat sääolosuhteet; hyvän sadon aikaansaamiseksi pitäisi sadonkorjuuvaiheessa olla kuivat ja aurinkoiset ilmat. Epäonnistumisriskiä voi tietysti jakaa kasvattamalla useita eri vaiheissa kypsyviä variaatioita.
3 SIEMENTEN HANKKIMINEN
Oopiumunikon siementen hankkiminen ei voisi olla paljon helpompaa; itäviä siemeniä löytyy jopa hyvinvarustettujen ruokakauppojen maustehyllyistä. Tietenkään nämä siemenet eivät ole parhaita mahdollisia. Parempia siemeniä voi tiedustella niin suomalaisista kuin ulkomaisista siemeniä myyvistä erikoisliikkeistä. Ohessa muutamia hyödyllisiä osoitteita sekä useimpien toimittajien kohdalta myös hintatietoja.
Frantsilan Yrttitila
39200 Kyrökoski
puh: (931)3714667
(12 mk/0,3 gramman annos)
Korpikangas Siemen-Frö
Junkars
00400 Kirkkonummi
puh: (90)2983327
(9 mk/annos, oma hinnasto ilmainen, Thompson & Morganin 30 mk.)
Reinola
Keskustori 5
33100 Tampere
puh: (931)2226597
(5 mk/annos)
Siemen Vesa
Yrjönkatu 4
28100 Pori
puh: (939)6330100
(5 mk/annos, 10 mk/5 grammaa ja 35 mk/ 50 grammaa)
B&T World Seed
Whitnell House
Fiddington
Bridgewater, somerset TA5 1JE
England
(#36 herb seed list 50 penceä.)
Horus Botanicals
HCR 82
Box 29
Salem, Arkansas 72576
U.S.A
(Annos $5 + postikulut $2.)
Rara Växter
Box 11083
10061 Stockholm
Sverige
4 KYLVÄMINEN JA ISTUTTAMINEN
Istuttamisajankohdalle on kaksi vaihtoehtoa. Siemenet voidaan
kylvää jo loppusyksystä, syys-lokakuussa, jolloin ne talvehtivat
versoina lumen alla ja alkavat kasvaa aikaisemmin keväällä.
Keväällä kylvämisen tulisi tapahtua heti viimeisten yöpakkasten
jälkeen. Itämisvaiheessa lämpötilan tulisi olla vähintään 3
astetta Celsiusta, mieluiten 10 astetta. Nuoret taimet viihtyvät
parhaiten 4-5 asteessa. Pakkaset ovat kohtalokkaita nuorille
taimille. Sen sijaan hieman kehittyneemmät taimet, joilla on
lumipeite suojana, sietävät kylmiäkin lämpötiloja.
Unikot vihaavat uudelleenistuttamista, joten siemenet tulisi kylvää
suoraan lopulliseen kasvupaikkaansa. Jos taimet on jostakin syystä
aloitettava muualla, tämä tulisi tehdä maatuvissa turveruukuissa,
jotka voidaan istuttaa suoraan maahan.
Kasvatukseen sopii parhaiten paikat, jotka ovat aurinkoisia mutta
tuulelta suojassa.
5 LANNOITTAMINEN
Jos mahdollista, kasvatuspaikan maaperään kannattaa lisätä karjanlantaa kasvukautta edeltävänä syksynä. Fosforia (esim.superfosfaatti, apatiitti tai PuuCee Superi) tulisi lisätä siemeniä kylvettäessä. Kun taimet alkavat muodostaa nuppuja, kannattaa pintaan lisätä vielä kerros lantaa tai lannoittaa typpipitoisella lannoitteella. Sama toistetaan kukkimisvaiheessa.
Oheinen taulukko kuvaa kaupallisessa viljelyssä lisättävien ravinteiden määrää eri vaiheissa (kg/ha).
N P2O5 K2O Nuppu 1,26 ,026 1,2 Kukka 55,2 18,6 76,4 Lypsy 61,4 28,3 74,26 KASTELU
Kun taimet ovat pieniä, niitä tulisi kastella usein. Myöhemminkin ne pitävät suihkuttelusta, mutta huomattavasti kuivemmasta maaperästä. Sadonkorjuun aikaan unikko on erityisen herkkä sateelle, pitkät varret vaurioituvat siinä helposti. Mikä vielä pahempaa, sade tai liika kosteus haittaa alkaloidien kerääntymistä lateksiin ja oopiumista tulee laihempaa kuin se olisi kuivalla säällä. Myös lateksin määrä on suurempi lämpimällä ja kuivalla ilmalla. Runsain sato saadaan, jos kukkiminen ajoittuu pisimpiin päiviin eli juhannuksen tienoille.
7 LATVOMINEN
Kun taimet alkavat puskea kukintonuppuja, leikkaa niiden latvat. Tämä saa kunkin taimen muodostamaan useita kukintoja yhden sijasta. Toisin kuin useimmilla kasveilla, latvottujen taimien muodostamat kukinnot saattavat itse asiassa muodostua suuremmiksi kuin jos ne jätettäisiin latvomatta.
8 LYPSÄMINEN
Oikeat lypsämismenetelmät vaikuttavat ratkaisevasti lopullisen
oopiumisadon määrään. Oikein lypsettynä kukin siemenkota voi
tuottaa jopa 30 grammaa oopiumia.
Siementen alkaessa kypsyä alkaa siemenkodan suonissa virrata
oopiumilateksia. Siemenkota alkaa muodostua samana päivänä jolloin
kukan terälehdet putoavat. Kun pudonneiden terälehtien entiset
kiinnityskohdat ovat muuttuneet harmaista lähes mustiksi,
lypsäminen voi alkaa. Normaalisti tämä tapahtuu 2-3 viikkoa
terälehtien putoamisen jälkeen.
Siemenkodan lypsäminen aloitetaan työkalulla, jossa on kaksi
säädettävää terää. Viillon tekemiseen käytetään alussa yhtä terää
ja myöhemmin kahta terää, jotka ovat lähellä toisiaan.
Alkuvaiheessa tehdään vain katkoviivatyyppistä, vaakasuoraa viiltoa
siemenkodan yläosan ympäri. Tällä tavoin selviää se, kuinka
runsaasti lateksia virtaa siemenkodassa.
Viillon syvyys riippuu siemenkodan halkaisijasta:
Siemenkodan halkaisija Viillon syvyys ---------------------- -------------- Suuri 2,5-4 cm 1,5 mm Keskikokoinen 2-2,5 cm 0,8 mm Pieni 1,5-2 cm 0,4 mm
Ensimmäisten viiltojen tulisi olla 0,5-1 cm pituisia ja niitä
tulisi tehdä vain yksi päivässä. Viiltojen välille jätetään
vaakasuunnassa noin 3 millimetrin välit. Mitä runsaammin lateksi
virtaa, sitä enemmän voidaan viiltää seuraavana päivänä. Kun
lateksivirta on maksimissaan, viillot tehdään lähes täysiksi
ympyröiksi katkoviivojen sijaan. Viiltoa ei kuitenkaan koskaan
pidä tehdä täysin siemenkodan ympäri, sillä tämä tyrehdyttäisi
lateksivirran. Viiltojen tekeminen on myös aloitettava siemenkodan
yläpäästä jatkuvan lateksivirran takaamiseksi. Jokainen uusi
viiltokerros tehdään 1,5-3 mm edellistä alemmaksi. Ole säästeliäs
alkuvaiheessa, lypsä vain vähän kerrallaan. Kasvia voidaan lypsää
yli kuukauden ajan joka päivä, jos kaksoisviiltoja aletaan tehdä
siemenkodan puolestavälistä alaspäin mentäessä.
Viillot tehdään aamupäivällä ja kuivunut lateksi kerätään myöhemmin
iltapäivällä. Lateksin raaputtamiseen simenkodan pinnalta sopii
esimerkiksi ruokalusikka, jonka toiseen laitaan on koverrettu
kuunsirpin muotoinen lovi. Kerätty oopiumi kuivataan auringossa
tai keinolämmössä.
Lateksivirta on suurimmillaan puolenpäivän aikoihin. On
merkillepantavaa, että alkaloidipitoisuus on korkein sään ollessa
kuiva ja että lateksia muodostuu eniten keskipäivällä pitkänä,
lämpimänä päivänä. Lateksin morfiinipitoisuus on myös
korkeimmillaan keskipäivällä, mutta päivän ollessa lyhyempi.
Lisäksi morfiinipitoisuus on korkeampi lateksissa, joka on kerätty
heti viiltämisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että osa morfiinista
hapettuu reagoidessaan ilman kanssa. Hapettumisen ehkäisy takaa
paremman puhtausasteen.
Päivän pituustekijästä johtuen lateksin morfiinipitoisuus on
korkein unikoissa, jotka on kylvetty jo syksyllä tai hyvin aikaisin
keväällä.
Oopiumin morfiinipitoisuus on suurin 1-3 ensimmäisen lypsykerran
aikana. Ainoastaan kahden ensimmäisen lypsyn tulos kannattaa
yhdistää, jos tahtoo luokitella oopiumin voimakkuuden
täsmällisesti. Muiden alkaloidien pitoisuudet pysyvät vakiona koko
lypsyajan.
Jotta saisit tulevaisuutta varten hyviä siemeniä, kannattaa jättää
muutama kasvia kokonaan ilman viiltoja. Kun siemenet ovat kypsiä,
siemenkodan yläosaan aukeaa pieniä reikiä. Kypsyneet siemenet
tulevat kuivuessaan niin kevyiksi, että tuuli puhaltaa ne ulos
näistä rei'istä. Kypsymättömät siemenet ovat kosteita ja pysyvät
vielä siemenkodan uumenissa.
9 OOPIUMIUNIKKO JA MUUT UNIKOT
Varsinainen oopiumiunikko tunnetaan kasvitieteessä nimellä Papaver
Somniferum L. ja se kuuluu Papaveraceae-sukuun. Sukuun kuuluu yli
sata eri lajia, joista on useita eri variaatioita. Useimmat näistä
kasveista kasvavat Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä eteläisessä
Aasiassa. Monet ovat sopeutuneet alppiseuduille, missä on keväällä
paljon vettä ja myöhemmin kesällä on kuivaa.
Kaikki oikeat unikot tuottavat siemeniä siemenkodissa, jotka
kasvavat pitkien varsien päissä. Tämä ominaisuus on ratkaiseva
unikoita luokiteltaessa. Esim tuliunikko ei muodosta siemenkotaa
eikä siis ole varsinainen unikko; kasvitieteessä se tunnetaan
nimellä Escholtzia Californica ja se kuuluu itse asiassa
leinikkeihin.
Oopiumiunikon lisäksi vain harvat unikkolajit sisältävät
oopiumialkaloideja, oopiumiunikon ollessa luonnollisestikin tärkein
alkaloidilähde. Siitä on kuitenkin olemassa useita variaatioita,
jotka eroavat toisistaan mm. kukkien ja siementen värin,
kypsymisajan sekä siemenkotien koon osalta.
Papaver Somniferum on yksivuotinen ruohokasvi, toisin sanoen se
elää vain yhden vuoden, jonka jälkeen se tuottaa runsaan
siemensadon. Kukat ovat tavallisimmin valkoisia, violetteja,
vaaleanpunaisia tai punaisia. Siemenet puolestaan ovat harmaita,
sinisiä tai mustia.
10 OOPIUMIUNIKON FARMAKOLOGIAA
Raakaoopiumi sisältää lajikkeesta riippuen keskimäärin 25 eri
alkaloidia. Tärkeimmät alkaloidit ovat: morfiini(4-21%),
kodeiini(0,8-2,5%), papaveriini(0,5-2,5%), noskapiini(4-8%) ja
thebaiini(0,5-2%). Muita alkaloideja ovat mm. protopiini,
laudaniini, kodamiini ja kryptopiini.
Jokaisella yksittäisellä oopiumialkaloidilla on erilaiset
vaikutukset; eri alkaloidien erottaminen raakaoopiumista vaatii
kemiallisia prosesseja.
Oopiumin pahoinvointia aiheuttava vaikutus johtuu lähinnä
thebaiinista ja papaveriinista.
Morfiiniin pohjautuu oopiumin uneliaisuutta tuottava vaikutus. Se
on riippuvuutta aiheuttava puudutusaine, joka luokitellaan
narkoottiseksi kipulääkkeeksi. Morfiinin aiheuttamia sivuoireita
ovat pahoinvointi, oksentelu ja ummetus. Normaaliannos
morfiinisulfaattia on 10 mg 4-6 kertaa päivässä
Kodeiini aiheuttaa vähemmän unisuutta, mutta torjuu tehokkaasti
kipua. Se luokitellaan myös narkoottiseksi kipulääkkeeksi.
Kodeiinilla, kuten monella muullakin opiaatilla on yskänärsytystä
hillitsevä vaikutus ja sitä käytetäänkin joissakin yskänlääkkeissä.
Kodeiini vaikuttaa samalla tavalla kuin morfiini, mutta se on
vähemmän myrkyllistä ja vähemmän riippuvuutta aiheuttava; myös
vähemmän euforisoiva. Normaali annos on noin 30 mg 4-6 kertaa
päivässä kipulääkkeenä ja 5-10 mg 6-8 kertaa päivässä
yskänlääkkeenä.
Noskapiinilla (vanhalta nimeltään narkotiini) ei ole narkoottisia
ominaisuuksia, mutta sitä käytetään yskänlääkkeenä. Annos 15 mg 4
kertaa päivässä.
Papaveriini on lihasrelaksantti ja sitä käytetään mm.
ruuansulatushäiriöiden hoitoon.
11 OOPIUMIN HISTORIAA
Unikon yhdistivät euforiaan ja uneen jo Babylonian Sumerilaiset
noin 4000 eKr. Kreikkalaiset kirjoittivat ensimmäisinä oopiumin
lääkinnällisestä käytöstä noin 300 eKr. Kreikkalaiset totesivat
euforisoivien vaikutusten lisäksi myös oopiumin kyvyn tuottaa
psyykkistä ja fyysistä riippuvuutta. Sana oopiumi tulee
kreikankielisestä mehua tarkoittavasta sanasta, joka viittaa
siemenkotia viillettäessä saatavaan lateksiin.
Kreikan mytologiassa oopiumi oli omistettu yön jumala Nyxille,
kuoleman jumala Thanatokselle, unen jumala Hypnokselle sekä
Hypnoksen pojalle Morfeukselle, unten jumalalle. Homeros kirjoitti
Helenistä, joka tarjosi Telemakhokselle nepentheä, unikkoviiniä.
Lääketieteen isä Hippokrates(460-377 eKr.) suositteli unikkoviiniä
yleislääkkeeksi.
Arabikauppiaat levittivä oopiumin käytön Intiaan ja Kiinaan, missä
sitä käytettiin lähinnä ripulin ja punataudin hoitoon. Oopiumin
polttamista ei harjoitettu Idässä ennen 1700-lukua. Sen sijaan
Euroopassa oopiumin käyttö oli laajalle levinnyttä jo 1500-luvun
puolivälissä. Eurooppalainen alkemistilääkäri Paracelsus(1490-
1540) kehitti oopiumitinktuuran, laudanumin. Vaikka laudanumia oli
vapaasti tarjolla Euroopassa, oopiumin tai laudanumin käytöstä ei
tullut koskaan samanlaista yhteiskunnallista ongelmaa kuin alkoholi
oli ja on edelleen. Vasta kun tohtori Alexander Wood kehitti
suonensisäisen ruiskeen vuonna 1853, opiaattiriippuvuudesta tuli
vakava ongelma länsimaisessa yhteiskunnassa. Ruiskeen ja
vesiliukoisen morfiinin yhdistelmän käyttö levisi Amerikan
sisällissodassa, missä sitä käytettiin haavoittuneiden
kivunlievitykseen.
Oopiumin käytön huumeena vei Kiinaan britit. 1800-luvulla
englantilaiset kolonialistit organisoivat Intiassa valtavan
oopiumituotannon. Markkina-alueeksi he valitsivat Kiinan. Tuohon
aikaan Kiina oli pääasiallinen teen tuottaja ja teen kysyntä oli
kovassa kasvussa länsimaissa. Kiina oli omavarainen, mutta
kiinalaiset ottivat mielellään hopeaa vaihdossa teestä.
Englantilaiset alkoivat viedä oopiumia Kiinaan ja
oopiuminkulutuksen kasvaessa kiinalaiset maksoivat oopiumistaan
pian enemmän hopeaa kuin saivat teestänsä. Tämä aiheutti vakavan
kauppavajeen, minkä johdosta Kiinan hallitsijat päättivät kieltää
oopiumin maahantuonnin. Päätös suututti englantilaiset, jotka
olivat alkaneet laskea ylijäämähopean varaan rahoittaessaan KaukoIdän
kauppaansa. Englantilaiset halusivat myös innokkaasti avata
Kiinan valtavat markkinat teollisuustuotteilleen, erityisesti
puuvillavaatteille.
Käyttämällä ylivoimaisia laivojaan ja kanuunoitaan, englantilaiset
aloittivat ja voittivat Ensimmäisen Oopiumisodan(1839-1847), avaten
Kiinan markkinat sekä Toisen Oopiumisodan(1856-1860), pakoittaen
kiinalaiset laillistamaan oopiumin maahantuonnin.
Toisin sanoen britit muuttivat väkipakolla Kiinan kansan
oopiumiaddikteiksi, ottaen huumeestaan vaihdossa kallisarvoista
hopeaa ja teetä. Lopulta vuonna 1907 Iso-Britannia, Kiina ja Intia
sopivat oopiumin tuottamisen ja kaupan lopettamisesta kymmenen
vuoden sisällä. Tämän seurauksena Kiinan oopiumiongelma
käytännöllisesti katsoen katosi.
12 RESEPTIVAPAATA MORFIINIJOHDANNAISTA APTEEKISTA !
Dextrometorfaanibromidi on synteettinen morfiinijohdannainen, jota on eräissä reseptivapaissa yskänlääkkeissä (Lagun, Resilar). Sitä on koululääketieteen piirissä pidetty vuosikausia lääkkeenä, jolla ei ole opiaateille tyypillisiä psykoaktiivisia vaikutuksia eikä väärinkäyttöpotentiaalia. Se on kuitenkin ollut yli kymmenen vuotta suosittu huume tietyissä underground-piireissä. Vasta aivan viime vuosina aineen tämä puoli on tunnustettu; tämän johdosta esim. Suomessa on poistettu markkinoilta tablettimuotoinen dextrometorfaani sekä lisätty nestemäisiinkin tuotteisiin väärinkäytön estämiseksi sorbitolia, mikä voi laittaa herkkävatsaisen ruuansulatuksen sekaisin. Ainetta kokeilleiden mielipiteet jakaantuvat voimakkaasti; toisten mielestä se aiheuttaa vain kumimaisen turtuneen olon, toiset puhuvat innoissaan voimakkaasta euforiasta ja hallusinaatioista. Mietona annoksena pidetään 120-360 milligrammaa ja voimakkaana n.720 milligrammaa.
Mieto annos vaikuttaa erityisesti kuuloaistiin, äänet ja musiikki
saattavat kuulostaa normaalia täyteläisemmiltä tai syvemmiltä.
Aistimukset kehon asennosta ja liikkeistä saattavat olla
vääristyneitä. Liikkuminen tuntuu euforisoivalta, mutta tasapaino
ja koordinaatiokyky häiriintyvät. Pienillä annoksilla on lievä
puuduttava vaikutus.
Myös näköaistimukset muuttuvat. Värit saattavat näyttää
kirkkaammilta tai 'todellisemmilta'.
Yleisesti ottaen käyttäjä saattaa kokea aistiensa terävöityneen,
aistimukset ovat usein miellyttäviä tai jopa euforisoivia.
Muisti, keskittyminen ja erityisesti kielelliset funktiot
heikkenevät vaikutuksen ajaksi.
Toisin kuin monen muun aineen kohdalla, vaikutuksen loputtua
henkilö tuntee itsensä yleensä positiivisesti latautuneeksi.
Suuren annoksen vaikutukset ovat huomattavasti
voimakkaammat. Jotkut vertaavat niitä jopa ketamiinin
tai LSD:n vaikutuksiin.
Aistimukset (kuulo, näkö, tunto) muuttuvat rytmikkäiksi ja
viiveellisiksi. Kehon asennon ja liikkeiden aistiminen muuttuu
niin totaalisesti, ettei niistä ole juurikaan apua; käveleminen on
vaikeaa. Myös maku- ja hakuaistit saattavat muuttua samalla
tavalla.
Esineet saattavat näyttää suuremmilta tai pienemmiltä kuin
todellisuudessa. Myös varsinaiset hallusinaatiot ovat mahdollisia.
Monimutkaiset tehtävät kuten matemaattiset laskutoimitukset tulevat
hyvin vaikeiksi suorittaa. Reaktioaika pitenee selvästi, muisti ja
keskittyminen heikkenee radikaalisti.
Mielentila voi vaihdella maniasta paniikkiin. Irrationaalisia
pelkoja saattaa esiintyä henkilöillä, jotka eivät osaa odottaa
aineen fyysisiä vaikutuksia. Jotkut käyttäjät ovat kertoneet
kokeneensa mystisiä kokemuksia suurilla annoksilla.
VAROITUS!!
Dextrometorfaani alkaa olla tappavan myrkyllistä 2000-3000 mg:n annoksilla
(vastaa esim.7,5-10 desilitraa Resilaria).
13 KIRJALLISUUTTA
William Griffith: Opium Poppy Garden - The Way of a Chinese Grower
(c)1993
Ronin Publishing, Inc.
P.O.Box 1035
Berkeley, Ca 94701
U.S.A
P.Mick Richardson, Ph.D: The Encyclopedia of Psychoactive Drugs -
Flowering Plants (Magic in Bloom)
(c)1986,1988
Burke Publishing Company Ltd.
Pegasus House
116-120 Golden Lane
London EC1Y 0TL
England
Näitä ja muita vastaavia kirjoja voi tiedustella myös osoitteesta:
Books by Phone
Box 522
Berkeley, CA 94701
U.S.A
(Laajat valikoimat alan kirjallisuutta, luettelo $2.)
Paluu pääsivulle