1 §. Julkinen kehottaminen rikokseen Rikoslain nykyisen 16 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan julkiseen kehottamiseen rikokseen syyllistyy se, joka julkisesti väkijou kossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai koettaa vietellä rikoksen tekemi seen. Kehottamisen rangaistuksena on sakko tai enintään yhden vuoden vankeus. Rikoslain kokonaisuudistuksen toisessa vaiheessa muutetun säännöksen 2 momentin mukaan se, joka 1 momentissa mainituin tavoin kehottaa tai koettaa vietellä joukkotuhontaan, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen, maanpetokseen, törkeään maanpetokseen, vakoiluun, törkeään vakoiluun, valtiope tokseen, törkeään valtiopetokseen, kapinaan, murhaan, tappoon, surmaan, ryöstöön, törkeään ryöstöön, 34 luvun 1-6 tai 11 §:ssä mainittuun rikokseen taikka 45 luvun 5, 8, 10, 18 tai 20 §:ssä tarkoitettuun vaaralliseen sotilasrikokseen, on tuomittava julki sesta kehottamisesta törkeään rikokseen vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Pykälän 3 momentin mukaan se, joka 1 momentissa sanotuin tavoin kehottaa tottelemattomuuteen lakia tai laillisia sääntöjä vastaan, on tuomittava julkisesta kehottamisesta lain rikkomiseen sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Julkista kehottamista rikokseen koskeva kriminalisointi sään telee välittömästi tiedotusvälineissä ja muuten julkisesti tapah tuvaa mielipiteiden ilmaisemista ja keskustelua. Kansanvaltaises sa yhteiskunnassa rikoslaki ei saa rajoittaa sanan- ja ilmaisuva pauden käyttöä ilman painavia perusteita. Perusoikeuksia koskevan uudistuksen yhteydessä hallitusmuodon 10 §:ään on otettu aikai sempaa selkeämmät säännökset sananvapaudesta. Varsinkin pitkälle menevät tai väljät sananvapauden rikosoikeudelliset rajoitukset ovat kyseenalaisia tämän perusoikeuden kannalta. Perusteita ilmaisuvapauteen vaikuttaviin kriminalisointeihin on silloin, kun julkiset esiintymiset eivät ole pelkästään mielipiteenilmaisuja vaan niillä on myös havaittavia seurauksia yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vaarantumisena. Silloinkaan ei ole tarpeen käyttää pitkäaikaisen vankeusrangaistuksen uhkaa. Rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen hallituksen esityksessä (94/1993 vp) ollut ehdotus rikoslain 16 luvun 8 §:ksi oli tarkoitettu tekniseksi lainuudistukseksi, jossa muualle rikoslakiin siinä vaiheessa ehdotetut muutokset otettiin huomioon mainitussa säännöksessä. Julkista kehottamista rikokseen koskevan rikossäännöksen tarpeellisuus ja sisältö kokonaisuutena ei ollut valmistelun kohteena. Ehdotetun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka joukkotiedotusvä linettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu 1) aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään tai 2) muuten selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta, on tuomittava julkisesta kehottamisesta rikokseen sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan ehdo tetun 2 momentin mukaan mitä rikoslain 5 luvussa on säädetty osallisuudesta rikokseen. 1 momentti. Ehdotettu säännös supistaisi mielipiteiden ja käsitysten julkisen esittämisen rangaistavuutta nykyisestä. Ensinnäkin kriminalisoitua ei olisi enää julkinen kehottaminen sellaiseen lain rikkomiseen, jota ei voitaisi pitää rikoksena. Nykyistä 16 luvun 8 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä ei ehdo tukseen sisälly. Toiseksi, ehdotuksessa luovuttaisiin erottelusta rikokseen kehottamisen ja törkeään rikokseen kehottamisen välil lä. Ja kolmanneksi, julkinen kehottaminen rikokseen ei olisi rangaistavaa, ellei kehottamisella ole mitään vaikutuksia ainakin joihinkin kehotuksen vastaanottajiin. Julkinen kehottaminen rikokseen voisi tapahtua ensiksikin joukkotiedotusvälinettä käyttäen. Voimassa olevan 16 luvun 8 §:ssä ei ole tällaista tekomuotoa nimenomaan mainittu, mutta joukkotiedotusvälineessä tapahtuvaan kehottamiseen nykyinenkin säännös selvästi soveltuu. Joukkotiedotusvälineitä ovat muun muassa sanoma- ja aikakauslehdistö, sähköiset viestintävälineet, kuten televisio ja radio myös silloin, kun kyse on kaapeli- tai satelliittilähetyksistä, sekä laajalle ja yksilöimättömälle vastaanottajajoukolle jaetut lehtiset ja muut sellaiset paino tuotteet. Sähköisen viestintävälineen joukkotiedotusluonne ei riipu lähetysten luvallisuudesta tai luvattomuudesta. Näin ollen myös esimerkiksi luvattomasti toimivalla radioasemalla voidaan syyllistyä julkiseen kehottamiseen rikokseen. Joukkotiedotusvälineestä ei ole kyse, jos vain rajoitettu henkilöpiiri voi vastaanottaa lähetettyjä viestejä. Näin ollen esimerkiksi yhdistyksen jäsenlehti ei ole joukkotiedotusväline, ellei lehteä jaeta yleisesti myös jäsenkunnan ulkopuolelle. Joukkotiedotusvälineitä eivät ole myöskään erilaiset yhteisöjen sisäiset tietoverkot tai esimerkiksi radiolähetykset taajuuksil la, joita ei voi kuunnella yleisesti käytössä olevilla radiovas taanottimilla. Yleisessä käytössä olevaa avointa tietoverkkoa sen sijaan voidaan pitää joukkotiedotusvälineenä. Julkisesti väkijoukossa tapahtuvana kehottamisena pidetään sellaista lausumaa, joka on luvultaan ja kokoonpanoltaan määrää mättömän henkilöjoukon kuultavissa. Kehottamisen tapahtumapaikka voi olla julkinen tai yksityinen. Jos julkinen paikka on varattu vain määrätylle joukolle eikä se ole avoinna muille, tilaisuudes sa tapahtunut kehottaminen rikokseen ei ole tehty julkisesti väkijoukossa. Jos taas yksityisessä käytössä oleva paikka, esi merkiksi yhdistyksen huoneisto, on avoinna kenelle tahansa tilai suuteen tulevalle ja paikalle tulee paljon ihmisiä, tilaisuudessa esitetty rikokseen kehottaminen on tapahtunut julkisesti väkijou kossa. Yleisesti tietoon saatetusta kirjoituksesta tai muusta esityk sestä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitus jaetaan lukumäärältään suureen joukkoon asuntoja, joita ei ole jollakin perusteella rajoitettu, kun se jaetaan yleisölle esimerkiksi kaupungin kaduilla tai kiinnitetään luettavaksi paikkaan, jossa monet rajoitettuun ryhmään kuulumattomat ihmiset voivat sen lukea. Joissakin tapauksissa voi syntyä tulkintaongelmia. Jul kisena kehottamisena ei olisi yleensä pidettävä esimerkiksi ilmoitustaululle kiinnitettyä kirjoitusta tai muuta esitystä, jos kyseinen ilmoitustaulu ei yleisesti ole muiden kuin rajoitetun joukon luettavissa. Julkinen kehottaminen rikokseen voi tapahtua myös esimerkiksi näytelmässä, elokuvassa tai videoesityksessä. Edellytyksenä on kuitenkin se, ettei kyseessä ole pelkästään teoksen dialogiin kuuluva lausuma vaan se on tarkoitettu vaikut tamaan yleisön keskuudessa. Julkisesti voidaan esittää rikoksen tekemiseen yllyttäviä lausumia, joita lausuman antajasta tai muista syistä johtuen ei ole tarpeen ottaa vakavasti, vaikka lausumat kirjaimellisesti tulkiten täyttäisivätkin rikokseen kehottamisen tunnusmerkit. Nykyisessä 16 luvun 8 §:ssä ei ole tähän näkökohtaan liittyvää rikossäännöksen soveltamisen rajoitusta. Rajoitus on kuitenkin tarpeellinen, koska muutoin viranomaiset joutuvat lain mukaan puuttumaan myös sellaisiin julkisiin lausumiin, joilla ei ilmei sesti ole mitään vaikutusta. Mainituista syistä ehdotetaan, että julkinen kehottaminen rikokseen olisi rangaistavaa vain, jos kehotus tai houkuttelu aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään tai muuten selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Vaara, että kehotuksen tai houkuttelun mukainen rikos tehdään, voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että joku tai jotkut ryhtyvät valmistelemaan sellaista rikosta tai heidän lausumistaan tai muusta käyttäytymisestään voidaan päätellä heidän todennäköisesti ryhtyvän kehotuksen tai houkuttelun mukaiseen rikokseen. Kehotus tai houkuttelu vaarantaisi yleistä järjestystä tai turvallisuutta esimerkiksi silloin, kun kehotus tai houkuttelu herättää yleisön keskuudessa pelkoa tai levottomuutta tai kun sen johdosta mahdollisesti tehtävän rikoksen kohteet joutuvat ryhty mään erityistoimiin suojautuakseen rikokselta. Niissä tapauksis sa, joissa kehotus tai houkuttelu selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta, voi rangaistava julkinen kehotta minen kohdistua vähäisiinkin rikoksiin. Esimerkiksi julkinen kehottaminen nopeusrajoitusten rikkomiseen liikenteessä tai myymälänäpistyksiin saattaisi joissakin tapauksissa ilmeisesti vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kehotuksen tai houkuttelun rangaistavuus edellyttää, että ne henkilöt, joille kehotus tai houkuttelu on osoitettu, saavat siitä tiedon. Rankaisemattomaksi jää kehotus tai houkuttelu, jota kukaan niistä henkilöistä, joille se on osoitettu, ei ole kuul lut, tai jota he esimerkiksi kielitaidon puuttumisen vuoksi eivät ole ymmärtäneet. Tieto on mahdollista saada myös välillisesti, esimerkiksi kehotuksesta tai houkuttelusta kertovan uutisen välityksellä. Kehotuksesta kertominen joukkotiedotusvälineessä ei kuitenkaan sinänsä aiheuta, että toimittaja tai vastaava joutuisi vastuuseen julkisesta kehottamisesta rikokseen. Kehotuksen tai houkuttelun tulee olla siinä määrin yksilöity, että siitä käy ilmi, millaisen rikoksen tekemistä kehotus tai houkuttelu tarkoittaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla tarkoin määritelty tekopaikan, tekoajan tai tekotavan suhteen. Julkinen kehottaminen rikokseen on itsenäinen rikos, johon erilaiset osallisuuden muodot ovat mahdollisia. Osallisena ran gaistaan esimerkiksi sitä, joka toista varten kirjoittaa rikok seen kehottavan puheen, jonka toinen kirjoitetun mukaisesti julkisesti pitää. Julkinen kehottaminen rikokseen on rangaistava vain tahallise na. Tahallisuuden sisältönä voi olla suoranainen tarkoitus, että kehotuksen tarkoittama rikos tehdään. Tahallisuus voi esiintyä myös siinä muodossa, että kehottaja havaitsee varmasti tai varsin todennäköisesti aiheuttavansa vaaran yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai aiheuttavansa kyseisen rikoksen tekemisen vaaran. Rangaistukseksi ehdotetaan sakkoa tai enintään kahden vuoden vankeutta. Asteikkoa voidaan pitää riittävänä kattamaan julkisen kehottamisen vakavaankin rikokseen, koska rangaistavuus ei edel lytä kehotuksen tai houkuttelun noudattamista. 2 momentti. Ehdotetun 2 momentin mukaan sovelletaan mitä rikoslain 5 luvussa on säädetty osallisuudesta rikokseen, jos kehottaminen tai houkuttelu aiheuttaa sen, että rikos tai sen rangaistava yritys tehdään. Ehdotettu 2 momentti ei ole välttämä tön, koska yllyttäjän vastuu tehdystä rikoksesta aiheutuu rikos lain 5 luvun säännöksistä. Toisaalta säännös on tarpeen selvyyden vuoksi. Rikoslain 5 luvun säännöksissä tarkoitetun osallisuuden ei välttämättä tarvitse toteutua henkilökohtaisessa kanssakäymi sessä rikoksen tekijän kanssa. Edellytyksenä yllytyksen rangais tavuudelle on, että yllyttäjän tahallisuus ulottuu kehotuksen kohteena olevaan rikokseen kokonaisuudessaan, myös sen sisältä mään seuraukseen.