Subject: Eläinpornokielto - työtapaturma? From: [email protected] (Patrik Tornudd) Date: 1997/03/07 Message-ID: <[email protected]> Newsgroups: sfnet.keskustelu.laki [Fewer Headers] Eläinpornokielto - työtapaturma? Keskustelussa on kummasteltu hallituksen esitykseen sisältyvää ehdotusta ns. eläinpornon levittämisen kriminalisoimisesta sekä kriminalisoinnin puolesta esitettyjä perusteluja. Miten tähän lopputulokseen on päädytty? Voin kertoa siitä jotakin. Asiaa on käsitelty useassa asiantuntijaelimessä, mm. oikeus- ministeriön vuonna 1979 asettamassa pornografiatyöryhmässä ja rikoslakiprojektin vuonna 1989 asettamassa työryhmässä, jossa laadittiin säännöksiä oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvista rikoksista (ns. OVJ-työryhmä). Rikoslakiprojektin oma ehdotus OVJ-säännöistä valmistui vuonna 1992 (OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 6/1992). Valmistelussa on oltu yksimielisiä siitä, että pornografia- kontrollin tulee olla kaksihaarainen: 1) pahennusta herättävä aineisto (intiimit yhdyntäkuvat, seksuaalisten erikoisuuksien ja poikkeavuuksien kuvallinen esittäminen) tulee rangaistusuhalla karsia pois näyteikkunoista ja suurelle yleisölle tarkoitetuista joukkotiedotusvälineistä, jos on olemassa riski että aineistosta pahastuvat vastentahtoisesti joutuvat sitä näkemään sekä 2) erityisen vahingollisen pornografian, johon rikoslakiprojektin ehdotuksessa luetaan lapsipornografia ja väkivaltainen pornografia, levittämisen tulee olla rangaistavaa. Levittämiskriminalisointia on hallituksen esityksessä täydennetty lapsipornografian hallussapitokriminalisoinnilla. Eräissä maissa, mm. katolisissa maissa, eläinpornografiaan suhtaudutaan erityisen tuomitsevasti. Eläimeen sekaantumisen kieltämiseen on ollut mm. uskonnollisia perusteita. Pohjoismaisessa lainvalmistelussa on taas lähdetty siitä, että kummalliset ja vastenmieliset käyttäytymismudot säädetään rangaistaviksi vain silloin, kun ne aiheuttavat erityisen suurta vahinkoa. Eläinsuojelu hoidetaan omien säännösten kautta. Eläinpornografia kuuluu samaan ryhmään kuin esimerkiksi ulostepornografia, jota melkein kaikki ihmiset pitävät vastenmielisenä. Tämä ei ole peruste levittämisen kriminalisoinnille mutta kyllä julkipitämisen rangaistavuudelle. Esiteltäessä ovj-ehdotusta oikeusministerille hän (ei nykyinen oikeusministeri) reagoi siihen, ettei säännöksissä puhuta eläinpornografiasta ja vaati sen rinnastamista lapsi- ja väkivalta- pornografiaan. Asiasta ei tiettävästi syntynyt edes keskustelua. Erittelevämpi pohdinta olisi voinut johtaa siihen, että eläinpornografia olisi nimenomaisesti sisällytetty julkipitämis- eikä levittämiskontrollin piiriin. Hallituksen esityksen perustelut nyt syntyneen ratkaisun puolesta ovat kieltämättä vähemmän onnistuneita. Kysyin ao. valmistelijalta miten on mahdollista että tällaista tekstiä on tullut hallituksen esitykseen ja hän antoi hieman hämillään ymmärtää, että jotakin piti siinä tilanteessa keksiä. Täytyy muistaa, että perustelujen laatiminen sellaiselle esimiehen ratkaisulle, jota esittelijä ei itse pidä oikeana, ei ole mikään erityisen kiitollinen tehtävä. Ehkä 1990-luvulla tehtyä ehdotusta eläinpornografian levittämisen kriminalisoimisesta myöhemmin tullaan pitämään jonkinlaisena työtapaturmana: kriminalisointi tuli väärään pykälään. Lainvalmistelu on usein paljon huolellisempaa, eri vaihtoehtojen etujen ja haittojen systemaattisine punnitseminiseen, kuin mitä suuri yleisö uskoo. Mutta joskus asia on toisin päin. Patrik Törnudd Rikoslakiprojektin OVJ-työryhmän puheenjohtaja